Puolivuotispäivänä |
Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.
tiistai 2. helmikuuta 2016
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
"arvokasta ikävöitävää"
VastaaPoistaSiinä se varmaan on sanottuna. Puolisvuotispäivänäkin. Se, että on ollut jotain niin arvokasta...
Muistosta tulee aarre, timantti, sanotaan. Se vaatii aikaa. Yhteinen elämä on läsnä kaikessa. Luovuttaminen on niin vaikeata.
Poista