lauantai 30. maaliskuuta 2013

Iloista pääsiäistä!


Humahtamalla syttyi pääsiäisvalakia ja paloi nopeasti. Ei maltettu odottaa illan pimentymistä.

Illansuussa tuli ovelle hauska yllätys. Portailla seisoi trulli täkäläisen tavan mukaan, mutta se olikin vähän isompaa mallia kuin entiset trullit. Poskiin oli maalattu hienot mustat pitkut ja nenänpäähän hämähäkki, päällä oli kirjavat röyhelöhameet, päässä huivi. Kainalossa oli kissa ja kori täynnä virpomisoksia. Minut virvottiin ja sain kauniin oksan. Taakseni tulleille lapsille ojennettiin korista karkkipussit!
Kesti hetken tuntea naapurin emäntä! Juuri ja juuri älysin hakea hänelle muutaman pääsiäiskarkin kiitokseksi.

torstai 28. maaliskuuta 2013

Helpotuksen huokaus

Tänään tuli päätökseen kaksi veljen monivaiheista asiaa. Auto lähti ostajan ajamana palvelutalon pihasta. Siirsin nostolaitteet ikkunan edestä, että veli pääsi pyörätuolinsa kanssa katsomaan viimeisen autonsa lähdön. Ei hän niin surulliselta vaikuttanut kuin olin ajatellut. Postissa tuli vakuutuspäätös, myönteinen. Kummankin asian kanssa minulla on ollut aika paljon tekemistä. Eihän nämä asiointiavustamiset tähän lopu, mutta nyt voin kuitenkin helpottunein mielin alkaa valmistella tyttären perheen tuloa. Pappa on jo syksyllä koonnut pääsiäisvalakian ainekset keoksi kiviraunion taakse. Veli-eno tulee lauantaina invataksilla tapaamaan sisarenlapsiaan.

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Metsän hiljainen hengitys

Yllättävän suuri on ero keskustan ja syrjäkylän kotien välillä. Siellä kuuluu aamusta asti liikettä ja ääniä. On monenlaista menoa. Täällä ympäristö tulee sisälle toisella tavalla. Metsän ja yöksi jäähtyvien lumikenttien hiljaisuus, kuusimetsän takaa valtavan isona nouseva kuu, rakennusten kuunvalovarjot yöllä, tummalla taivaalla kirkastuvat tähdet ovat läsnä. Ne hidastavat hengitystä ja kirkastavat silmiä.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Naapuriseuraa

Onpa mukava näky edessäni. Vastapäisen rivitalon yksinasuva iäkäs mies on saanut kaksi miesnaapuria vieraakseen. Terassilla auringonpaisteessa istuu kaksi ja kolmas seisoo katsellen, mitä toiset kaksi tekevät. Jotain puulevyä siinä käännellään, muoto näyttää viulun malliselta. Suunnittelevatko tosiaan viulun tekoa? Tiedän, että ainakin nuo kaksi ovatkin puutyömiehiä.
Näky on mukava sen takia, että tällä liikuntakykyänsä paljon menettäneellä miehellä on seuraa ja että naapurit ovat toistensa luona. Minäkin olen kyllä pysähtynyt juttelemaan tämän puheliaan miehen kanssa, kun on osuttu pihaan yhtä aikaa. Hänellä on ollut monia menetyksiä ja luopumisia. Nuo tuolla istuvat kaikessa rauhassa ja juttu näyttää luistavan. Näyttää siltä, ettei lunta välillä nostattava viimakaan osu tuolle terassille.
Kuinka paljon lähellämme on yksinäisiä ihmisiä? Seinän takana, pihapiirissä, naapurustossa voi olla sellaisia, joilla on liian vähän puhekumppania päivän mittaan. Voin olla itse yksinäinen. Arvaanko yrittää tutustumista kehenkään?

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Hienoa hiihtoa

Voi että on ollut nautintoa hiihtää viime päivinä! Joen jäälle on saatu tänä talvena hyvät ladut. Auringossa ja täyssinisen taivaan alla suksi luistaa hienosti. Lapsia, perheitä, pariskuntia on ollut joen jäällä nauttimassa oikeasta talvesta ja liikunnan ilosta. Hiihto hyvällä kelillä on aivan lempiliikuntaani. Nivelrikko repii jakaterissä, mutta ei se hiihdosta pahene. Mieli rauhoittuu, kun hiki nousee pintaan. Lähtiessä olin hermostunut, kun taas pitää etsiä jostakin veljen vakuutushakemukseen tietynlainen puuttuva tutkimuslausunto. Voi olla aivan turhaakin se vaiva. No, jotenkin se taas selviää, ajattelen nyt kahdeksan kilometrin ja suihkun jälkeen. (Kameran mukaan otto on viime aikoina unohtunut, nytkin olisi tullut kaunista latukuvaa).

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Hei ystävät

Olin tänä aamuna suorassa radiohaastattelussa radio Suomen Ajantasassa. Sen voi kuunnella Yle Areenasta.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Apilamatto


Vähän kotipuuhia sentään. Valkoapilamaton kutojalle tiedoksi: löysin kirpputorilta maton kaveriksi sopivan puna-apilapellon värisen sängynpäällisen.

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Laaksossa häröjä

Mitä oikein olen tehnyt nämä kuusi vuotta eläkkeellä? Nyt kun on yhtäkkiä ollut työtä muistuttavaa toimintaa, ei paljon, mutta jonkin verran - julkistamista,haastatteluja ja valmistautumista niihin - tuntuu etten osaakaan olla eläkkeellä. Tulee erilainen vire, rytmi, odottelua, ihmisten ilmoille tuloa, hauskaakin. On kuin olisi noussut muutaman rapun takaisin työelämävuoren rinteelle. En oikein osaa tarttua kotona mihinkään. Siivouskin jää yhteen piirongin pyyhkimiseen tai maton ravisteluun.

Miten kaikki viime vuosien päivät ovat kuluneet? Ulkoilua, käsitöitä, pientä kirjoittelua, sukututkimusta, kansalaisopiston kursseja, omaisapua, siirtymisiä paikasta toiseen.Omaa elämää kaikki.Kysyttiin halua puhetilaisuuksiin, mutta en ala. Yhteen tuttuun paikkaan lupasin mennä syksyllä. Odotan pitkää aikaa Torpalla, syventymistä vaikka kaapinovien hiomiseen ja maalaamiseen, paluuta eläkelaakson yksityiseen rauhaan.

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Ei tilata

Tänään oli työvuoro kirpparilla. Uusiutuneessa paikassa käy vähän enemmän ihmisiä kuin aiemmin kävi. Siellä myös jutellaan ihmisten kanssa, jotka istuvat kahvinurkassa. Kyselin taas, tuntisiko kukaan sellaista, joka alkaisi veljeni ulkoiluttajaksi 15 t kuukaudessa. Yksi mies sanoi tuntevansa hänet ja asuvansa melkein viereisessä talossa ja olevansa kiinnostunut asiasta. Panin asian eteenpäin vireille. Toivottavasti se onnistuu. Tapaaminen tuntui kuin vastaukselta.

Tänään oli toiseksi suurimman levikin lehdessä haastattelu sen kirjaseni ilmestymisestä. Muutama muukin haastattelu on tehty. Eihän tällainen kirjanen suurta huomiota voi herättää, mutta täytyy osallistua vähäänkin kiinnostukseen, jotta kustantaja saisi jotain myydyksi. Paikallinen kirjakauppa ei kyllä tahdo asiasta kiinnostua. Useampi tuttu on käynyt siellä kysymässä kirjaa. Yksi sanoi, että mene nyt itse kysymään sitä. Menin ja näytin kirjaa, että voisiko tätä tilata. "Ei me tuollaisia omakustanteita tilata", oli vastaus. "Ei se ole omakustanne", vastasin.Vastahakoisesti hän selasi luetteloa tietokoneelta ja löysi kirjan luetteloista. Sanoin, että sen perusteella on tehty jokunen haastattelukin."No tilataan muutama, jos on kerran haastateltu", kuului vastaus. Voi olla ettei sitä tilata kuitenkaan. Olin aivan ällistynyt. Kai se on niin pieni ja vaatimaton esine, ettei sitä ole kukaan voinut kustantaa.

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Omaishoitajan arki

Minä en ole koskaan ollut varsinainen omaishoitaja, mutta mietin, millaista se arki kussakin perheessä mahtaa oikein olla. Kosketusta omaisten hoitoon on sen verran, että kysymys herää. Mitä tuntoja, tunteita, kokemuksia, kiukkuja, ahdistusta, uupumuksia, vankeuden kokemusta, lempeyttä, kiintymystä sisältynee päiviin ja öihin, jolloin vähän vahvempi huoltaa heikompaa ympäri vuorokauden, nousten monta kertaa yössä avustamaan toista? Millaista on, kun toisen luonne ja käytös muuttuvat tai jos hankalat piirteet vain voimistuvat? Miten hoitaja taistelee itsensä kanssa, ettei itse kiukuttelisi, purkaisi pahasti mieltään tai katkeroituisi kohtalostaan?
Minulle antaa itsensä hallitsemisesta pientä viitettä itsepäisen veljen avustaminen, vaikka kyse on vain käynneistä. Lienenkö minä yhtä itsepäinen kuin hän? Sisarukset laukovat lapsina toisilleen varsin suoria sanoja. Niitä virtaa nytkin mieleeni niinkuin lapsena. Vieraalle olisi luullakseni helpompaa olla ammattimaisen ystävällinen ja ymmärtäväinen. Elämänkoulu siis jatkuu.
Vanhustenhuolto lepää suurelta osin omaishoidon varassa.Minua huolestuttaa, miten omaishoitajat saavat tukea, ymmärtämystä, apua, lepoa? Heiltähän odotetaan työtä, jota muualla tekevät koulutetut ihmiset kolmessa vuorossa.

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Juhlamatka


Helsinginmatkasta tuli hauska matka: keväinen kaupunki, mukava pieni kirjan julkistamistilaisuus kustantamossa, hyviä ruokia, rakkaiden ihmisten tapaamista ja taidetta. Ravintola Rivolissa minulle tarjottiin ihanan raikas kalalautaslounas, kustantamossa oli herkullinen marenki-mascarponekerma-marjakakku kuohuviinin kera, illalla söimme nuorisomme kanssa suositussa meksikolaisessa ravintolassa aloittaen ihanan limenmakuisalla margaritalla. Aamulla ehdin käydä katsomassa Michelangelon piirroksia ja Hannu Väisäsen grafiikkaa. Paluumatkan kruunasi matkan keskeytys opiskeluaikaisen ystävän luo matkan varrella. Se oli todellinen taidekoti, jonka tämä monitaiteellinen ystävä on rakentanut ympärilleen. Hän rakensi myös maistuvan lounaan. Yhtä hänen toteuttamaansa ideaa yritän kokeilla: poistettavien kirjojen lehdistä taiteltuja "esineitä". Lehtiä siis vain taitellaan haluttuun muotoon. Tausta on kirjan kannet. Saan varmaan lainata tätä ideaa nyt, kun taas on palattu pilviseen arkeen.