Marjakauteen

Juhlakausi päättyi miehen kotikylän hirvipeijaisiin. Kylä on syrjäisen kylätien molemmin puolin piileviä hiljaisia taloja. Metsästysseuran kutsu tuotti yllätyksen. Hieno EU-avustuksen tukemana uudistettu netsästysmaja ja saunarakennus odottivat vierasjoukkoa. Kylän miehet ovat tehneet ison talkootyön yhteisen  kokoontumistilan saamiseksi. Taitoja on löytynyt omasta joukosta joka tarpeeseen. Toinen ihmetyksen aihe oli kyläkirjan teko, jo jouluksi valmistuva. Se oli alkanut talohistoriakokoontumisista. Joka talossa oli pidetty historiatapaaminen. Eläkkeelle jäänyt opettaja oli kirjannut tiedot ja pian syntyi idea kyläkirjasta. Kyllä maalla on elämää!

Nyt on kahtena päivänä kumarreltu helteen ja ötökkäparven sisällä mustikkametsässä, marjat kun nyt kypsyivät tälläkin korkeudella. Mielessäni soi muunnos: " Hyttysparven laulu korvissani, marjamaiden päällä mäntypuu.." Kotiin tultua olen ulkona  talon nurkalla huuhtonut silmiin  ja selkään valuvat hiet  letkussa lämmenneellä vedellä, se on hauskaa ja kesäistä.
Ei ole hyvä mustikkavuosi, vähän tuskalla on riivitty näitä terveysmarjoja talteen pari sangollista. Tarvitaan tietty sinisyyden aste näkökentässä, että pistokset ja selkä unohtuvat ja poimijan mieli vaipuu meditatiiviseen tilaan käsien harmonisen liikkeen myötä. Nyt sitä tilaa ei syntynyt. Torstaina kutsuu "haltioominen" (lastenhoito) Jyväskylässä, nyt on aika täyttää pakastinta.

Pilasin puhelimeni, kun se kastui marjasangon pohjalla. Otin sen mukaan, vaikka ei ollut taskuja, kun veli sai korkean kuumeen ja on sairaalassa. Yleensäkin pidän aina puhelinta orjallisesti mukana,  vaikka harvoin kukaan soittaa. Nyt en saa puhelinta auki. Se olikin vanha ja vaihtoa oli suunniteltu, joten vahinko ei ole mainittava. On vain outoa olla ilman puhelinta. Oikeastaan vapauttavaa. Miehen puhelin on kuin lankapuhelimena kotona vanhaan tapaan.

Entiset tytöt

Tänään oli kotikylän päivä. Se on naapurikylä, jossa olevaan isän ja mummon kotiin muutimme tästä Torpaksi kutsumastani äidin kodista, isuntuvasta, kun olin puolitoistavuotias. Olin kutsunut naapurin tytöt vanhaan lapsuuskotiini,josta veli on muuttanut pois. Tyttöjä odotellessani kiersin pyörällä järven ympäri ja kävin siistimässä haudat toisella puolella järveä. Hikisenä painelin uimaan lapsuusrantaan. Se rituaali on siis taas tältä kesää tehty.
On yli viisikymmentä vuotta siitä, kun nämä kaverini viimeksi astuivat taloon sisälle. Muisteltiin käyntejä, yökylässä oloja ja rakennukseen eri aikoina tehtyjä muutoksia. Kolmestaan emme tainneet kovin usein olla, silloinkin kolmas oli tytöille kolmas pyörä. Toisella tytöistä taitaa olla valokuvamuisti, kun hän muisti pesäluukun kuviotkin. Toisten muistot avaavat omia, minä muistan vähiten. Tunsimme toistemme olot perin juurin, ei tarvinnut esittää muuta.Toinen toi päiväkirjansa ja muistikirjansa, joista löytyi muös meidän toisten kirjoituksia ja piirustuksia. Hän on säilyttänyt kaikki. Minulle hänen kotinsa oli kuin kerhotalo, jonne karkasin vähän väliä. Hänellä oli aina värikyniä, paperia, muisteja, leluja, lehtiä, kirjoja. Tein siellä värssyjä, piirustuksia ja paperinukkeja. Kotiin tultuani sain aina piiskaa, mutta kohta karkasin taas.
Nämä tytöt olivat nättejä ja poikien suosimia. Minä olin vain "hyvä koulussa" ja seurailin kateellisena sivusta heidän ihastuksiaan. Todistuksiani ei kotona edes katsottu. "Saisit mieluummin olla kiltti", oli äidin mielipide. Siinähän sitä oli lähtökohtaa itsensä etsimiselle! Me kolme olemme kulkeneet erilaiset tiet ja vaiheet ja selvinneet kukin tavallamme tähän asti. Nyt olemme muisteluiässä, me entiset tytöt.Taitaa lähipäivinä nousta lisää muistoja mieleen.
Kun lapsuuskodin puuhella levittää lämpöä tupaan, vanha pöytä on kahvipöytänä ja maisema avautuu tuttuna, nousee kaikesta huolimatta kodin tuntu ja hyvien asioiden muisto.Täällä on kasvettu niinkuin on kasvettu ja niillä latauksilla on maailmalle lähdetty.

Onko nyt syksy

Raskaat pilvet ovat pimentäneet koko päivän. Piti sytyttää valot. On viileätäkin. Hellaan piti laittaa tuli. Tuntuu, että kesä on ohi. Kumma kyllä se ei tunnu pahalta. Olihan jo kesää, kaikki kukat, vihreys, valoisia kesäöitä, ikkuna auki nukkumisia, saarimökin kirkkaita aamuja, veden välkettä, uintia. Kesämarkkereista puuttuu vain pyöräretki lapsuuskylään, uinti kotijärvessä ja hellepäivän ikuisuustunnelma. Vuosikymmenten kokemukset kertautuvat, yksi näkymä avaa ne kymmenet entiset tuntoineen ja vaikutuksineen. Alkavatko symbolit riittää, antaa riittävän linkin? Riittääkö kohta yksi uinti, yksi valoisa yö kesän kokemukseen? Onko muistivarasto jo kokemuksia tulvillaan? Kun makaan hoivaosastolla, riittääkö mökkimaiseman kuva avaamaan kesän mielessäni?

 Kävin tänään veljen kanssa kaupassa, koottiin laskut ja vietiin maksupalveluun. Kerroin, että meillä oli eilen läheltä-piti -tilanne, kun sivutiellä seisova auto lähti yhtäkkiä ylittämään tietä aivan edessämme, näytti katsovan vain toiseen suuntaan. Kohtuullisen vauhtimme ansiosta jarrutus ehti pelastaa törmäykseltä. Veli sanoi miettineensä, miten hänen kävisi, jos sisaret kuolisivat ennen häntä, kuka hänestä huolehtisi. Emme me nyt ainakaan molemmat kuole, sanoin.

Ystävien luona

Ystävän tuntee siitä, että juttu jatkuu vaikka vuoden tauon jälkeen kuin entisiltä suunsijoilta.Voi jakaa tämän päivän asiat selittämättä koko historiaa,  katsella tehdyn työn vaiheet ja ponnistelut, jakaa ruumiin ja mielen kivut, itsensä kanssa ristiriitaiset ajatukset, voi iloita ahdistusten lievennyksistä ja elämän lahjoista, nähdä yhdessä omien kätten työn tai maiseman kauneuden, olla hetki saman katon alla niinkuin monasti ennenkin, jatkaa matkaa.

Yksi kotiseutu

Jyväskylän seutu oli runsaimman elämänajan kotiseutumme. Opiskelut, avioliitto, lapset, työelämän alku sijoittuivat tänne, elämä sai suuntansa. Oli myös keskussairaalassa kulkua ja vakavan sairauden varjoa. Se aika palasi mieleen, kun kuljin kesäisellä kävelykadulla, runsaiden sadekuurojen ja lämpimän paisteen vaihtelussa.
Jyväskylä on  oikea kaupunki, jossa on tapahtumien runsautta. Tapahtumakalenteri näytti nyt, että Taidemuseossa on neljänä päivänä viikossa Graphica Creativa yleisötyöpaja avoinna. Siellä lasten keskellä puuhasin melkein neljä tuntia posket punoittaen, kaiversin puun ja kielon ja vedostin useita erivärisiä kappaleita. Tekisi mieli mennä uudestaan, mutta matka jatkuu. Omalla pienellä kotipaikkakunnallani ei ole kahteen vuoteen tullut mikään kansalaisopiston lyhyt taideryhmä täyteen, niin että kurssi olisi voitu pitää. Monivuotinen kuvataidekoulu kyllä toimii.
Kirkkojen katsastus kuuluu kesämatkailuumme. Kuokkalan uusi kirkko oli näkemättä. Nyt siellä oli Kangasniemen Laulun kesäakatemian konsertti. Oli erinomaisia laulajia ja säestyksiä. Kirkko on kaunis, näkemisen arvoinen nykypäivän puukirkko keskellä kylää, Birran vieressä. Kannattaa poiketa tai ainakin katsoa netistä.
Merkillisesti viihdymme tässä viidennen kerroksen yksiössämme. Istun parvekkeella ja katselen kaukaisten mäkien tai vuorten  sinerrystä. Sekin on mielen kotiseutua, lakeuden lisäksi. Jo lapsena säälin kovasti  karjalaisia, jotka eivät enää koskaan enää päässeet kotimaisemiinsa.

Mikä nousee mieleen

Kuinkahan sitä valitsee päivän tapahtumista, mitä blogiin kulloinkin tulee kirjoittaneeksi? Nyt tekisi jostain syystä taas mieli kirjoittaa kasveista, tuosta kesantopellosta, josta on yllättäen niiton jälkeen tullut suorastaan luonnonniitty, kissankellonsininen. Mahtoi paikallisia huvittaa, kun 14 vuotta sitten Helsingistä vierailevana uusasukkaana koetin tehdä viljavasta, levänneestä pellosta niittyä. Kylvin siemeniä, niitin, raivasin heinää ja ohdaketta. Eihän ne niittykukat runsaassa maassa menestyneet. Läheisistä ihmisistä ei voi paljon kirjoittaa ja vähäkin hyvin valikoiden. Kielteisistä ajatuksista irtautuminen oli niin vahvasti ohjelmassa edellisen blogin alussa, että siitä tuli harjoitusteema, vaikka sellaista on tylsä lukea. Jos haluaa paljon lukijoita, pitäisi kirjoittaa joistain muita kiinnostavista teemoista ja mainostaa itseään blogeissa ja muualla. Seuraan vain paria blogia, en tahdo löytää minua kiinnostavia elämästä kertovia blogeja. Olen kertonut kirjoittelusta vain muutamalle ystävälle ja jotkut heistä omille tuttavilleen, se riittää. Edellisestä blogista " Kolmas portti " tähän toiseen löysi muutama uskollinen seuraaja. Kannanottoja yleisiin asioihin en kirjoittele, kun en blogeista viitsi sellaisia lukeakaan, elleivät ne liity kirjoittajan  omiin kokemuksiin, ammattiblogit ovat tietysti eri asia. Joskus kyllä kirjoitan itse lehtien tai televisio-ohjelmien keskustelupalstoille.

Jostain se aihe nousee; kauneus, hyvä kokemus, veljen prosessi ( hän kävi muuten tänään invataksilla täällä Torpalla ensimmäistä kertaa joulun jälkeen, paistoin lettuja). Elämän maton värien toteaminenhan tässä teemana on, elämän kulun seuraaminen kuin sivusta,että kuinkahan tämän ikämuorin elämä sujuu yhtenä eläkeläisjoukon jäsenenä. Kovin siis vaatimatonta, mutta varmaan se on sitten harrastus, se ja joskus valokuvien otto liitteeksi. Ehkä mukana on työelämästä peräisin olevaa kirjaamistottumusta. On  enemmän ikäänkuin olemassa, kun kirjaa asioita ja joku lukee. Mukava on, kun joku joskus kommentoi tai laittaa sähköpostia.
 Vierailusta eläkeuusparin kotiin jäi ajatus: olenkohan alkanut rajata jaksamistani liiaksi? Liki kahdeksankymppinen mies jaksaa vetää viikon maalauskursseja ja toinen jaksaa osallistua. Tai jaksavat pitkiä vaelluksia. Minä ajattelin jo vuosia sitten, etten jaksaisi koko viikon taidekurssia. Pitäisikö heittäytyä rohkeammin, olla ennakoimatta voimia, luottaa hetkeen, levätä jos puuhassa väsyy.No, joka tapauksessa pesin loput isot ikkunat kerralla enkä yhtä päivässä, hiki valuen, eikä siinä kuinkaan käynyt. Ei pidä alkaa heikommaksi kuin on!
Juhlakausi jatkuu, lähdemme etelä-Suomeen ystävien luokse Jyväskylän kautta. Sillä aikaa mustikat kypsyvät metsässä.

Juhlakautta

Heinäkuu on meillä juhlakausi, kun tavataan perhettä, sukulaisia ja ystäviä. Kummityttären rippijuhlassa oli kuutisenkymmentä ihmistä suvun vauvoista vanhuksiin. Juhla oli herkkä, niinkuin päähenkilökin. Omakin ääneni alkoi täristä, kun luin puheeni lopuksi Anna-Mari Kaskisen runoa (laulua) "Olkoon ylläsi kirkas taivas": "Olkoon maljasi rauhaa täynnä, keinut sylissä rakkauden. Sinut ympäröi Jumalan hyvyys, onnentoivotus ystävien".
...
Elämän ei tarvitse kulkea tavanomaista uomaa, sille voi olla varattuna kauniita yllätyksiä  myöhemmässäkin vaiheessa. Vierailimme miehen koulukaverin luona. Tämä eläkkeelle jäänyt opettajatar oli hiljattain mennyt naimisiin ensimmäistä kertaa. Nuorenparin koti rouvan kotitilalla oli kuin rauhan ja levollisen onnen paratiisi. Pariskunta sopii aivan silminnähden yhteen kaikilla tasoilla. He maalaavat - miehellä oli ulkorakennuksessa ateljee -, kirjoittelevat, vaeltavat pyhiinvaelluksia, matkustavat, osallistuvat, tekevät yhdessä karjalanpiirakoita. Kannatti odottaa!

Ihmisten ilmoilla

Voi sitä soiton ja laulun ja tanhun iloa, mitä Kaustisilla taas joka kulmalla virtasi, huolimatta taloudellisista ongelmista ja sadealttiista säästä. Ympäri maata on valtavan paljon kaikenikäistä väkeä, myös nuoria, joille musiikki on kaikki kaikessa ja jotka käyttävät paljon aikaa harjoitteluun. Sen energian, satsauksen ja elämänilon takia katson mielelläni myös Idolseja ja muita talenttiohjelmia. Keski-Pohjanmaa näyttää vähän ankealta metsäkylältä, mutta siellä elää vahva kansanmusiikkiperinne ja lasten laaja soitonopetus. Kaustisen Alakylän miesten sisäänpäinkääntynyt ja eleetön soitto,jossa oli kuitenkin ilmava poljento ja napakka rytmi oli melkein hypnoottista. Iloiset soitto- ja lauluporukat osasivat luoda tunnelmia. Itse en osaa laulaa enkä soittaa, mutta yleisöäkin juhlilla tarvitaan. Oli tosi mukava tavata vanhoja ystäviä, joita illan kutsutilaisuus toi koolle. Tuntui että oli päässyt ihmisten ilmoille entiseen tapaan, kutsut kun ovat harventuneet.Valtaosa vieraista oli kyllä paljon nuorempaa väkeä kuin me. Juhlakausi jatkuu, huomenna on kummitytön rippijuhla. Kalevan Kaiun naisporukan kauniisti esittämä "Olkoon ylläsi kirkas taivas.." viritti siihen tunnelmaan.

Vaaleanpunainen

Hassua, että tänä kesänä kirjoitan vain kukista ja väreistä. Nautin niin suuresti tästä runsaasta suvesta ja luonnonkukista synkän talven jälkeen, aivan imen niitä itseeni. Olen kehno ja laiska puutarhuri, mutta kun kauan sitten istuttamani ja vastoin toivettaan siirtämäni pioni innostui luomaan näin kauniit kukat tänä vuonna, täytyy laittaa vielä nämä kuvat.
On tullut värejä mattoon.

Väriterapiaa

Tätä olen aina toivonut! Toivonut sitä, että viljelijämme kylväisi rypsiä lähipelloille. Tänä kesänä niin tapahtui. Nyt keltainen rypsipelto loistaa ja tuoksuu pihamme vieressä. Se on väriterapiaa ja kirkasta raitaa.

Kylätiellä

Sateiden välillä piti päästä vähän pyöräilemään ja hengittämään veden virkistämiä tuoksuja. Tänä vuonna kylätien varret ovat aivan erityisen runsaasti päivänkakkaran, kissankellon ja ohdakkeen reunustamat. Kissankelloa on melkein pellollinen.Horsma ja mesiangervo aloittelevat kukintaa. Niitty on monimuotoinen. Lupiiniakin on paikoitellen, varsinkin asumattomilla pihoilla, mutta pelottelu siitä, että se valtaa alan kaikelta entiseltä, ei näytä toteutuvan.Päivänkakkaraa kasvaa metsässäkin.

Silmäisi eteen

 Kävin kahtena päivänä Isonkyrön Herättäjäjuhlilla, lauantaina veljeni kanssa ja sunnuntaina miehen. Sisareni oli seurana kumpanakin päivänä. Sää oli suosiollinen, kesänlämmin. Vain lauantai-iltana oli tullut sadekuuro. Portilla ei myydä pääsylippuja, vaan körttipastilleja.
Usein virret ovat olleet minulle vahvempi kokemus kuin puheet. Ne ovat jääneet päiväkausiksi soimaan päähän kuin virsikaraoke.Tuttujen tapaaminen, tuhansien ihmisten ehtoollinen, päätösrukous ja siunaus polvillaan ovat juhlaa. Päätösrukous on päivien ainoa rukous, muutoin puheista viriävät virret ovat sitä.
Nyt osa virsistä oli minulle vieraita eivätkä voi kaiuttaa tuttuja "nauhoja" päässä. Minna Kettunen, kirjailija, virsilaulaja jätti puheestaan kaiun. Hän puhui hyvin, lauloikin välillä. Puhe oli  kuin veljelleni. Säpsähdin, kun hän aloitti rohkeasti halvaantuneen miehen parantumisesta. Veljeni viereltä puhe kuulosti kuin paiseen leikkaamiselta terävällä veitsellä. "Ettei katkeruus halvaannuta sydäntä on myös parantamista" oli tässä tilanteessa hoitavaa sanaa. Tunteen jakaminen on parantavaa.Tuntui, että puhe oli juuri tarpeellista lohtua veljelleni, jota uusi arki- vamman aiheuttamat rajat ja jatkuva riippuvuus avusta- on alkanut rasittaa ja ärsyttää. "Säälivät siellä, niin minäkin ennen säälin", hän sanoi kun lähdettiin. Hän tapasi monia tuttuja. Yksi kertoi, että oli saanut lohtua omiin sairauksiinsa siitä, että veli oli sairaalassa sanonut ottavansa onnettomuuden Jumalan kädestä. Palatessa veli oli levollisempi.
Muissakin päiväseurojen puheissa oli sydän mukana.Niistä saa jonkun käsityksen Herättäjäjuhlien nettisivuilta.
Lähtiessä kannoimme penkkimme kasaan, kuten juhlien talkooluonteeseen kuuluu. Kun katsoin taakseni, kentällä ei ollut enää yhtään penkkiä  eikä yhtään roskapaperia näkynyt.Yleisessä puheessa juhlimisella tarkoitetaan ryyppäämistä, mutta paljon on kansaa, joille juhla on jotain muuta.
Yhden virren poljento nousee nyt illalla kuitenkin pintaan: Silmäisi eteen, Jeesus. Taitaa se karaoke käynnistyä kuitenkin.

Puuhamaassa

Oltiin pari päivää saarimökillä. Nukun siellä pitempään kuin missään muualla, nyt puoli kymmeneen! Torpalla herään ennen seitsemää. Talossa elää vuosikymmenten maalaistalon henki;viimeistään viideltä navettaan. Mökillä sellaista perintöhenkeä ei ole. Siellä minuun kuitenkin tarttuu usein puuhahenki. Pesin mattoja, järjestelin paikkoja, lämmitin saunaa,uin. Mies sahasi ja halkoi kaatuneen kuusen polttopuuksi. Se olisi riittänyt hänelle tämän reissun puuhaksi. Yllättävän helposti sain hänet kuitenkin hakemaan puunsuojaöljyä.Yhdessä maalasimme ulkokalusteita, kolme litraa siveltiin. Muistui mieleen suosikkiohjelmamme "Kätevä emäntä" ja "yhteisen harrastuksen" narisija: meilläkin oli nyt yhteinen harrastus! Saattoi miehen ilme olla samanlainen kuin ohjelmassa Lari Halmeen.On mukava vähän puunata paikkoja, kun on tullut uusia mökillä viihtyjiä.

Rantapalstalla on aikamoinen rankatyömaa. Naapurin kanssa teetettiin yhtä aikaa metsänharvennusta. Helteessä kokosin isoja kuivahtaneita kuusenoksia kasoihin ja karsin vesurilla rankoja pinoon naapurin rajalta. Poika ja Tyttöystävä ovat kyllä luvanneet jatkaa raivaustaan, mutta halusin siistiä naapurin ikkunanalustaa. Hiki valuen menin vaatteineni järveen, mies katsoi kummissaan, että mistä nyt viiraa. Voimia hetken työhön on, mutta jälkeenpäin alkoi selkä valittaa, ettei välilevyjen ahtaumia taaskaan muistettu.

Nyt pitää tankata sitä kesää, mikä itsekullekin läheistä on.
Huomenna menen velipojan kanssa herättäjäjuhlille.

Kesäyöt

Miehelleni ovat avautuneet luonto ja vuodenajat."Mikä vihreys! Voi tätä yötöntä yötä, yön valoa,ihana valo keskellä yötä!" Tätä hän jo odottikin; että ehtisi, että olisi aikaa katsoa ympärilleen, tulla pois päänsä sisästä.

Kesä

Kyllä tänään täytyy olla Suomen kesä, kun taivasta pystyy katsomaan ulkona vaakatasosta.