Hyvää laatua!

Lopulta sain tiedot viimeisistä mustien pisteideni poistoista. Olivat hyvänlaatuisia! Kesti kuukauden saada kaikki vastaukset. Kertaakaan en ole saanut tietoja muutoin kuin menemällä itse terveyskeskukseen ja pyytämällä ajanvarauspisteestä tulosteita patologiavastauksistani. Puhelimella ei joka päivä pääse läpi, siksi on parempi mennä paikalle. Eilen pyydettiin lääkäriä soittamaan, kun hoitajalle ei ollut selvää mitä vastaus tarkoitti.Systeemiä, joka hälyttäisi saapuneista vastauksista, ei ole. Lääkäri ei ollut löytänyt vastausta, joten luin sen hänelle tänään puhelimessa. Eilen jo helpotti rinnassa, kun ymmärsin lukemani. Vaikka pysyttelee rauhallisena, jossain tällainen kysymys nakertaa ja sitoo. Syysloman jälkeen napsitaan vielä lisää mustia pisteitä sääristä varmuuden vuoksi, koska ovat samannäköisiä kuin se johon melanooma neljässä vuodessa kehittyi. Sitten taas odotellaan patologin vastauksia. Koetan pysytellä levossa niiden leikkausten jälkeen, koska edelliset eivät parantuneet hyvin. Mitähän Seppo näihin arpiini sanoisi? Hän ihaili ohutta ihoani ja sanoi sitä silkkiseksi.

Täällä hipsuttelen myytävässä asunnossa ja olen kuin kylässä, kun kaikki henkilökohtainen on pantu piiloon. Lohdutan itseäni, että Etuoven sivuilla on 56600 muuta samassa tilanteessa.

Luomet ja asunnon myynti. Ilman niitä minulla ei taitaisi olla mitään odottamista omassa elämässäni. Vai olisiko jotain aivan muuta?

Erakon ehtoota

Lämmitin takkaa ensimmäisen kerran tänä syksynä. Vähän ehti tulla savua, ennenkuin muistin, että kylmää takkaa sytytettäessä ovi pitää olla auki ulos asti. Mies oli vakituinen takan sytyttäjä. Tuossa hän istui tuolilla takan edessä ja katseli puiden palamista. Ehtikö hän viimeisinä päivinään ajatella, mikä kaikki häneltä jää taakse, jos ei enää palaa kotiin? Tuntuu vieläkin pahalta, etten voinut olla jakamassa hänen viimeisiä hetkiään.

Tulin taas Torpan yksinäisyyteen, vaikka keskustassa olisi ollut monenlaista kiinnostavaa ohjelmaa tämän viikonlopun aikana kuten Urkufestivaali ja syyspäivälliset.Yhdessä osallistuimme aina niihin ja muihinkin tapahtumiin. Viime talvena menin yksin monenlaisiin tilaisuuksiin, mutta nyt suunnittelin vain, mitä pieniä puuhiani Torpalla nyt tekisin: omenoita, puolukkaa, tulppaaneita, jo ränsistyneiden tatarpensaiden alasleikkausta, ruohonleikkurin tyhjäksi ajoa. Palvelulinjan kyydissä oli oikein rattoisaa kyläläisten kesken.

Jonkinlainen uusi välitila alkaa kehittyä asumiseen, kun rivitaloasunto on myynnissä. Ehkä vaatimaton kotimme ei menekään kaupaksi, mutta huomaan suunnittelevani tällä hetkellä Jyväskylän yksiön uudelleen sisustamista. Ainakin aluksi asuisin siinä, siis talvikauden. Minulla on taipumus sopeutua asuntoon kuin asuntoon sen ehdoilla. Hyvin monella tavalla voi asua eikä minulla ole koskaan ollut erityisiä asuntounelmia.
Hyvä oli kyllä palata hammasvikaisena kotipaikkakunnalle. Samana päivänä pääsin hammasteknikolle ja kahden päivän päästä kaupungin hammashoitolaan. Apteekissa oli eilisen kysymykseni jälkeen pohdittu poskisiirteeni peittämistä ja apteekkari suositteli siihen keinoa, kun tänään kävin muissa asioissa.
Ehkä sopeutuisin vielä uusiinkin kuvioihin, kun muistan kuinka vastahakoisesti tänne palasin kahdeksan vuotta sitten ja nyt olen kotiutunut ja osaan toimia täällä. Nyt sitten koetan irtautua, tosin vieläkin muutoksen toteutumista epäillen.

Tupa on lämmin, muurinkylki taas lämmennyt, radio soi rauhallisesti, hellanuunissa kypsynyt omenapaistos on niiin hyvää, eteinen tuoksuu omenilta. Ulkona alkaa jo seitsemältä näyttää hämärältä. Keltaiset koivut ja pensaat hohtavat himmeän läpi ennenkuin sammuvat pimeyteen.

Perusterveen mustat pisteet

Tänään pääsin läpi terveyskeskukseen. -On se vastaus tullut, sanoi hoitaja, pitää lähettää se jollekin lääkärille. -Jaha, siis taas. No hänelle, joka leikkasi, sanoin. Hoitajat eivät saa sanoa negatiivista vastausta. Kolme viikkoa sitten poistettiin kolme pientä mustaa pistettä jaloistani. Lääkäri soittikin parin tunnin päästä. -En ole soittanut, kun vastaukset olivat hyvänlaatuisia. Kuitenkin polvesta poistettua haluaa patologi vielä tutkia ja siihen voi mennä pari viikkoa. Soitan sitten.
Mitähän hyvänlaatuista se patologi vielä tutkisi? Siis kaksi poistoa olivat hyvänlaatuisia. Lääkäri kehoitti varaamaan ajan muidenkin millinkokoisten mustien pisteideni poistoon. Eläkeliiton retkelle kyllä lähden, ennenkuin taas leikellään! Perusterveen identiteetistä ei hevin luovu, kun on tähän ikään liki terveenä päässyt.Tästä olimme samaa mieltä erään ystävän kanssa, vaikka vaivoja oli luetteloksi asti!
Tarkkailkaa ihoanne! Ei melanooma yleensä luomiin kehity, vaan terveelle iholle. Minullakaan ei ole lainkaan luomia. En ole myöskään polttanut itseäni auringossa.

Syysretki

Laitoin tekstiä jo saaresta, mutta nyt se näkyi vain luonnoksena. Laitetaan sitten retkikertomus.

11.9. Metka tunnelma täällä saaressa. Tuuli on lämmin, mutta huhtoo aavalta syksyisesti, ulvoo suorastaan savupiipussa. Päivä alkaa pimetä jo kahdeksalta. Kävin varovasti pyyhkeiden peitossa saunassa puolentoista kuukauden tauon jälkeen ja kaksi kertaa järvessäkin. Takka on lämmennyt kodikkaasti. Tällä kulmakunnalla ei näytä olevan enää ketään muita, ei näy valoja. Ympärilläni on joka paikassa kovin väljää.
Kiinteistönhuoltajan toimeni jatkuvat. Kaksi päivää siistin rivitalokotia näyttökuntoon. Täällä on talvikuntoon laitto. Näkee, että Rauli- myrsky on täällä itsekseen riehunut, yksi leppä kaatunutkin. Kyselemällä löytämäni paikallinen mies oli pieninyt viime talvena rannassa kaatuneen ison kuusen klapeiksi ja tehnyt niille hienon peltikatoksen.
Tasan vuosi sitten olin täällä myös yksinäni. Jotain vuosi muuttaa, ikävänpilvien keskellä alkaa tottua pikku hiljaa ja kasvaa pallon puolikkaasta kokonaista kohti. Vuosi sitten lähtiessäni itkin tutulla maantiellä, nyt tullessani junalla Sepon koulupaikkakunnalle muistin tarinoita hänen legendaarisista ruotsinkielen käännöskukkasistaan ja minua nauratti. Voi koululaisen luovuutta!

12.9. Tuli uusi aamu ja uusi ilta. Kylänmies, joka tuli kaverinsa kanssa nostamaan laituria, tarjoutui ostamaan saaren. Tytär puhelimessa sanoi: Ei ole myynnissä. Mies tarjoutui tekemään uuden, kaivomaisen kellarikuopan kannen ja raivaamaan rantapalstan. Sopiihan se, ei ole kovin kallista. Pitää oppia ostamaan palveluja, kun ei itse pysty tekemään. Silloin ei tarvitse luopua ennen aikojaan.

13.9. matka jatkui pojan perheeseen.Oli hauskaa, että pikku Ee tykkäsi kokonaisista puolukoista, olisi syönyt vaikka koko rasiallisen. On etelässäkin syyssatoa!

17.9. Onnibussilla tyttären perheeseen. Siellä oltiin puolukassa ilman kuvaa. Omenasadosta tuli tosi maistuvaa omenapaistosta. Tunnen lasteni keittiöt yhtä hyvin kuin omani ja voin loihtia hyviä tuoksuja kotiin palaavien iloksi.
19.9. Flunssa lähetti ennenaikaisesti kotikulmille. Ei ole ollutkaan flunssaa yli kahteen vuoteen. Ääni on poissa.

Syysviikko

Ihmeellistä, miten hyvin olen viihtynyt koko viikon yksinäni täällä torpalla, puuhailun ja muistojen merkeissä. Kiinnyn tähän yhä enemmän, en hennoisi lähteä muualle.
Raikas, aurinkoinen syysää, puolukkaa,omenaa, pihatöitä, pakastin täynnä. Lukemista, televisiota, pyöräilyä, muutama kyläily naapurien kanssa.Olen jopa ottanut päivätorkkuja, mikä ei yleensä onnistu. Heräillessä on kiva kuunnella vanhan talon naksahduksia, puu elää. No, aika paljon nettiä ja facebookin ryhmiä, niistä on seuraa. Söin kaikki itse kasvattamani 12 perunaa, olivat tosi hyviä. Ensi kevääksi tein jo perunapenkin alkua. Ulkona oloa säestää kaiken aikaa kurkien ja joutsenten huutelu. Illoissa on vielä valoa yhdeksään asti. Pimenevän metsän takaa kurkistelee nouseva kuu. Minustakin taitaa tulla syysihminen, kuten oli mieskin. Mutta odotan jo, mitä tapahtuu istuttamilleni syyshortensialle ja tuomentaimelle ensi keväänä.
Olen iloinnut terveyden tunteesta, etenkin kun ei ole tietoa, mitä seuraava puhelinsoitto voi asiasta kertoa. Taisin viikko sitten ollakin latauksessa.

Syksyinen puuhapäivä

 Vähän piti mieheltä illalla kysellä, ettei hän pahastuisi, kun tilasin kotitalkkarin poistamaan huononmakuisia
omenoita erikoisen runsaasti kantavan ison omenapuun. Kyllästyin tarjoilemaan rupisia omenia naapureille soseomenoiksi ja rahtaamaan niitä metsään. Istutimme kolme omenapuuta  17 vuotta sitten. Ne olivat aina hänen omenapuitaan, joihin minä en saanut koskea ennenkuin oli poimittavaa. Nyt yhden puun kantokin on jyrsitty pois, samoin tuomen kanto, vadelmapuskia, liiaksi levinnyt metsästä löytämäni metsäruusu, yksi marjapensas. Puuhasin kuusi tuntia tasoitellen maata, kantaen oksia navetan taa, siivoten jälkiä, kooten pois juurenkappaleita. Löysin ojaan karanneen tuomen taimen ja istutin sen ruusupensaan paikalle. Jospa vielä näen sen, lapsuuden lempipuuni, kasvavan.

Syysaurinko paistoi -oli minulla lierihattu ja aurinkorasvaa suojana-, hiki virtasi, keuhkot täyttyivät, tuli happirikas, terve olo. Kunnon pesu saunanpadassa lämmitetyllä vedellä kruunasi tämän energisen päivän. Yöllä sitten tuntee, oliko tämä vanhalle liikaa.
Väljempiä pihanäkymiä on kiva katsella ja on helpompi ajaa ruoho. Kyllä hän tämän hyväksyisi. Lavian punaiset omenat ovat ihania ja talviomenat kypsyvät vielä.


 

Pelkkää rakkautta

Olen sulatellut eilisillan kokemusta mielessäni ja kantanut sitä aarteena sydämessäni. Iltapäivällä oli niin yksinäinen olo, että sanoin ääneen: Tule takaisin, tule jossain muodossa.
Tarina-aiheisen iltahartauden aikana minut valtasi lempeä, kirkas hyvä aalto, joka toi hymyn kasvoille. Sellaisia kokemuksia minulla oli useita tätini kuoleman jälkeen. Nyt tunsin selvästi Sepon läsnäolon, hänen kauniin sielunsa lähettämän virran. Sanoin: Sinä, minun elämäni tarina. Hän oli kuitenkin toisessa todellisuudessa, toisessa olotilassa. Kysyin, onko sinun hyvä olla. Tuntui, ettei rajan takaa voi kysyä mitään, vain ottaa vastaan. "Pelkkää rakkautta" oli viesti, " tämä on pelkkää rakkautta". Olin ihanassa rakkauden virrassa, kuin latauksessa, otin vastaan monta minuuttia. Tarvitsin sitä. Sain lahjan.
Onko tietoisuutta ilman aivoja, niinkuin neurokirurgi Eben Alexander koomassaan vakuuttui ja kirjoitti siitä menestyskirjoja? Jääkö ihmisen energiasta ja henkisestä ja hengellisestä kehityksestä persoonallinen jälki maailmankaikkeuteen vai katoaako kaikki ruumiin kuolemaan? Onko lähellä tai kauempana muunlaisia energian värähtelytasoja kuin tämä aistiemme havaitsema atomien värähtely? Onko rajan takana taivaallisen rakkauden valtakunta, jossa sielut sykkivät ikuisessa läsnäolossa?
-Tulethan  sitten vastaan, sanoin, vaikka sanat jäivät verhon tälle puolelle.