Erakon ehtoota

Lämmitin takkaa ensimmäisen kerran tänä syksynä. Vähän ehti tulla savua, ennenkuin muistin, että kylmää takkaa sytytettäessä ovi pitää olla auki ulos asti. Mies oli vakituinen takan sytyttäjä. Tuossa hän istui tuolilla takan edessä ja katseli puiden palamista. Ehtikö hän viimeisinä päivinään ajatella, mikä kaikki häneltä jää taakse, jos ei enää palaa kotiin? Tuntuu vieläkin pahalta, etten voinut olla jakamassa hänen viimeisiä hetkiään.

Tulin taas Torpan yksinäisyyteen, vaikka keskustassa olisi ollut monenlaista kiinnostavaa ohjelmaa tämän viikonlopun aikana kuten Urkufestivaali ja syyspäivälliset.Yhdessä osallistuimme aina niihin ja muihinkin tapahtumiin. Viime talvena menin yksin monenlaisiin tilaisuuksiin, mutta nyt suunnittelin vain, mitä pieniä puuhiani Torpalla nyt tekisin: omenoita, puolukkaa, tulppaaneita, jo ränsistyneiden tatarpensaiden alasleikkausta, ruohonleikkurin tyhjäksi ajoa. Palvelulinjan kyydissä oli oikein rattoisaa kyläläisten kesken.

Jonkinlainen uusi välitila alkaa kehittyä asumiseen, kun rivitaloasunto on myynnissä. Ehkä vaatimaton kotimme ei menekään kaupaksi, mutta huomaan suunnittelevani tällä hetkellä Jyväskylän yksiön uudelleen sisustamista. Ainakin aluksi asuisin siinä, siis talvikauden. Minulla on taipumus sopeutua asuntoon kuin asuntoon sen ehdoilla. Hyvin monella tavalla voi asua eikä minulla ole koskaan ollut erityisiä asuntounelmia.
Hyvä oli kyllä palata hammasvikaisena kotipaikkakunnalle. Samana päivänä pääsin hammasteknikolle ja kahden päivän päästä kaupungin hammashoitolaan. Apteekissa oli eilisen kysymykseni jälkeen pohdittu poskisiirteeni peittämistä ja apteekkari suositteli siihen keinoa, kun tänään kävin muissa asioissa.
Ehkä sopeutuisin vielä uusiinkin kuvioihin, kun muistan kuinka vastahakoisesti tänne palasin kahdeksan vuotta sitten ja nyt olen kotiutunut ja osaan toimia täällä. Nyt sitten koetan irtautua, tosin vieläkin muutoksen toteutumista epäillen.

Tupa on lämmin, muurinkylki taas lämmennyt, radio soi rauhallisesti, hellanuunissa kypsynyt omenapaistos on niiin hyvää, eteinen tuoksuu omenilta. Ulkona alkaa jo seitsemältä näyttää hämärältä. Keltaiset koivut ja pensaat hohtavat himmeän läpi ennenkuin sammuvat pimeyteen.