omenoita erikoisen runsaasti kantavan ison omenapuun. Kyllästyin tarjoilemaan rupisia omenia naapureille soseomenoiksi ja rahtaamaan niitä metsään. Istutimme kolme omenapuuta 17 vuotta sitten. Ne olivat aina hänen omenapuitaan, joihin minä en saanut koskea ennenkuin oli poimittavaa. Nyt yhden puun kantokin on jyrsitty pois, samoin tuomen kanto, vadelmapuskia, liiaksi levinnyt metsästä löytämäni metsäruusu, yksi marjapensas. Puuhasin kuusi tuntia tasoitellen maata, kantaen oksia navetan taa, siivoten jälkiä, kooten pois juurenkappaleita. Löysin ojaan karanneen tuomen taimen ja istutin sen ruusupensaan paikalle. Jospa vielä näen sen, lapsuuden lempipuuni, kasvavan.Syysaurinko paistoi -oli minulla lierihattu ja aurinkorasvaa suojana-, hiki virtasi, keuhkot täyttyivät, tuli happirikas, terve olo. Kunnon pesu saunanpadassa lämmitetyllä vedellä kruunasi tämän energisen päivän. Yöllä sitten tuntee, oliko tämä vanhalle liikaa.
Väljempiä pihanäkymiä on kiva katsella ja on helpompi ajaa ruoho. Kyllä hän tämän hyväksyisi. Lavian punaiset omenat ovat ihania ja talviomenat kypsyvät vielä.
Istutettu puu on toivon symboli. Kukin istuttakoon puun, joka sopii sielun silmille parhaiten. Meillä mies tahtoi säilyttää pienen tammen taimen, joka jostain oli putkahtanut pihaan. Nyt se on aika valtavan kokoinen. Mutta minä sain säilyttää vaahteran...
VastaaPoistaMekin istutimme monenlaisia puita. -Nähdäänköhän me tämä isona, sanottiin. Meidän tammi ja vaahterat ovat vielä keskenkasvuisia, omenapuista tuli isoja. Näenköhän minä tuon uuden tuomen antamassa varjoa ja tuoksumassa paljun lähellä? Toivotaan!
VastaaPoista