Uuteen vuoteen

Pojalla on jo vuosi vaihtunut Malesiassa. Meillä se lähestyy. Toivotan lukijoille lähellä, kaukana ja sillä välillä valpasta enkelivartiota ja paljon siunausta tulevalle vuodelle. Etsitään hyvää, iloista tai kaunista! Kyllä sitä löytyy sen keskeltä, mitä tapahtuu.

Tuunausta

Löytyihän sitä lankaa, jota eilen kaipasin. Otin oppia käsityöystävältäni. Purin kirpparilta ostamani villatakin hihat, jotka olivat liian suuret. Kudoin pienet tereet hihanreikiin. Nyt minulla on lämmin liivi ja kaksi kerää lankaa.

Mies kirjoittaa pää höyryten ja innolla tieteellisiä artikkeleita ja isompaakin on suunnitteilla. Minä puuhailen hartaasti tällaisia pikku puuhailujani. Mies kiittelee. että olen ollut mukava kumppani jo pitkän aikaa. Mistäs se johtuu? Siitä, että minulla ei ole enää työstressejä. On minulla itse asiassa yksi juttu jossain hyväksyttynä jo ajat sitten, mutta eivät taida saada sitä ulos. En välitäkään, se voisi häiritä rauhaani. Kuten kertalämmitteisen pihasaunan lämmittämistä ja tätä kylvyn jälkeistä raukeutta. Eläkkeellä voi vähän tuunata koko elämäänsä.

Pitkä ilta

Miten tämä ilta tuntuu niin pitkältä? Kello on vasta puoli viisi. Pimeätä oli jo ollut hyvän aikaa. Pitkä ilta vielä edessä. Tein yhden sudokun ja krypton.Nyt ei ole mitään tekemistä. On hiljaista. Lankaa ei ole kudottavaksi. Lukea ei huvita, vaikka kävin eilen kirjastossa. Televisiosta ei tule mitään. Miksi minulla ennen oli täällä aina tekemistä ja aika kului hyvin? Nytkö se eläkeajan kyllästyminen alkoi?  Ajan kuluksi aloin kirjoittaa tällaista höpötystä. Kamarin sängyltä alkoi kuulua kuorsausta. Silloin huomasin, että minuahan väsyttää myös! Nukuttaa suorastaan. Uni oli viime yönä katkonaista veljen luona käynnin jälkeen.

Milloinhan tämä siirtyminen paikasta toiseen alkaa tosissaan väsyttää? Onko tässä oikein järkeä?  Jyväskylässä vietettiin matkalta paluun jälkeen tosi ihanaa aikaa lastenlasten kanssa. Eilen sitten pakattiin  viisi laukkua (matkalaukku, kolme muuta kassia, kylmälaukussa loppuruuat) ja tultiin rivitaloasunnolle. Joku oli lakaissut portaamme, se tuntui mukavalta. Sisällä oli lämmintä. Purettiin sinne kuuluvat tavarat ja pestiin pyykkiä. Tänään siirryttiin pienemmin pakkauksin Torpalle. Täälläkin oli piha ajettu sileäksi ja portaat lakaistu, naapuri varmaan. Sisällä oli lämpöä kymmenen astetta. Mies teki tulet hellaan ja takkaan, minä laitoin karjalanpaistin hellanuuniin. Se tulee siellä kuin itsestään. Ehkä tekee hyvää aivoille, kun kokkaa kolmessa paikassa peräjälkeen.

Kävin lenkillä tuvan lämmetessä. Lumi on niin puhdasta, lumiset kuuset kauniita. Taivaanranta oli pehmeän sininen ja siitä taivas punertui kevyesti ylöspäin. Alkoi vähän hämärtää, mutta lumi hohti. Syrjäkylän lapsi ei siihen kyllästy. Kyllä tämä  tästä taas. Päivä pitenee ja ilta lyhenee. "Uutenavuonna on päivä jo kukonaskelta piree", sanoi äitivainaja aina joulun alla. Minäkin kirjoitan sen joka vuosi.
 ---
Aina se yksi vanha mummolavitsi huvittaa, kun sen aidosti huokaistuna kuulee: Mitkä ovat maailman kauneimmat valot? Lasten perheen auton perävalot viikon vierailun jälkeen.

Erilainen joulu

Pyhän Kolminaisuuden kirkon pylväskynttelikkö

Yli neljäkymmentä kertaa olen laittanut joulua omieni lisäksi sukulaisille. Miehen mielestä nyt oli aika minun mennä valmiiseen pöytään. Vakituinen joululapsemme eli poikamme on kumppaneineen Borneolla, tyttären perheen kanssa vietettiin ennakkojoulua. Veljelläkin oli oma joulunsa palvelutalossa, joulukirkko ja monia vierailijoita tiedossa.

Menimme Jyväskylän kautta Viroon kylpylään. Matka-Vekan bussi vei lähipysäkiltä satamaan ja Tallinnasta taas vietiin Aqva Spa-kylpylään Rakvereen. Tungosta oli, kolmen tavanomaisen bussin sijasta tälläkin matkanjärjestäjällä oli kahdeksan bussia liikenteessä. Yllättävän paljon ihmiset matkustavat jouluksi pois kotoa.
Rakvere on 17000 asukkaan virolaisvaltainen kaupunki Tallinnasta kaakkoon. Bussimatka kesti puolitoista tuntia. Tarvas-härkä tervehti tulijoita lumisen kaupungin valleilla.Kaupungin toriaukealla on Arvo Pärtin polkupyöräpoikapatsas, jolle kaupunkilaiset olivat nytkin laittaneet kaulaliinan kaulaan.
Matkaan oli lähdetty neljältä aamulla. Seuraavana yönä nukuin hyvässä sängyssä 11 tuntia, mikä on varmaan nukkumisennätykseni. Sellainen on huonouniselle joululahja!

Kylpylä oli saunaihmiselle hyvä, oikein hieno suorastaan. Oli monenlaisia altaita, kylmiä, viileitä ja lämpimiä. Oli kahdenlaisia höyrysaunoja, suolasauna, infrapunasauna, kolme tavallista eri lämpöistä saunaa, lämpimät kiviset lepotuolit. Siellä oli mukava lekotella. Oli hyvästi selkää hierovia suihkuja ja lapsille huikea liukumäki. Melkein parasta oli uiskentelu lämpimästi höyryävässä turkoosissa ulkoaltaassa, kun toiseen suuntaan uidessa näkyi täysikuu ja toiseen suuntaan kivinen kirkonseinä ja torni.
Meillä oli myös kolme kevyenlaista hierontaa ja filippiiniläiset hierojat.

Ruoka oli hyvää, parempaa kuin kotona. Muulloin oli pöytiin tarjoilu, mutta aattona oli joulubuffet musiikin kera. Oli lohta, kinkkua, salaatteja ja erikoisen hyvää lämmintä hapankaalia ja niin edelleen.Laatikoita ei ollut, mutta niitä emme kaivanneet.
Aivan hotellin vieressä oli keskiaikainen Pyhän Kolminaisuuden kirkko. Siellä oli joulumessu kolmeen kertaan. Menimme kello neljän tilaisuuteen. Kylmä kirkko toi mieleen lapsuudenajan kotikirkon. Täysi kirkko lämpeni messun aikana. Laulujen sävelmät olivat tuttuja, vain kaksi niistä oli vieraita.

Väliajoilla kuunneltiin suomalaisen TV 1:n jouluohjelmia ja luettiin lahjakirjoja, Lundbergin Jää oli hieno perheromaani, Lipastin Rajanaapuri hauska.
Tapaninpäivänä palattiin. Satamien ja laivaan siirtymisten tungos pitää vain rauhassa sietää.
Millainen on erilaisen joulun arvio? Voisin tehdä sen uudelleen. Parasta tässä oli oikeastaan joulualusajan ylellinen joutilaisuus. Eihän sitä tässä iässä enää osaa missään virittäytyä kovin ihmeellisiin joulutunnelmiin. Se on vain hetken välähdys, joskus isojen lumihiutaleiden leijailu, joskus kynttilän heijastus ikkunassa, lempeä toivotus kumppanille. Varjon matkaan heitti vain veljen soitto jouluaattona, että pitäisi kohta tulla korjaamaan hänen kännykkänsä laturia, että mitä te siellä niin kauan teette.(Hänelle on nyt ensimmäisenä arkipäivänä toimitettu uusi laturi).
Uutta vuotta otetaan vastaan Torpan perinteisissä puitteissa.

Luopumisen ilo

Lapsenlapsi oli toivonut vanhaa kirjoituskonetta, sellaista jossa on "reaaliaikainen printteri". Meillä oli vintissä sellainen. Uutta nauhaa ei kirjakaupasta löytynyt, mutta laskukoneen nauha sopi. Kokeilin kirjoittamista. Tuntui hauskalta, kun vanhat kosketukset palautuivat mieleen vuosikymmenten takaa. Vävy oli kaivannut ompelukonetta. Minä en ole enää ommellut. Huollatin koneeni hyvään kuntoon. Pikkutyttö toivoi omaa tietokonetta. Meillä oli pieni, ylimääräiseksi jäänyt. Lasten soitin oli rikkoutunut. Meillä oli CD-soitin, jonka radio-osa ei enää toimi. Kierrätys ja vastaanottajien ilo tuntuivat hyvältä. Tässä iässä luopuminen nuoremman polven hyväksi pienessä ja isommassakin mittakaavassa tuntuu paremmalta kuin oman lisääminen. Se tuntuu vähän joululta.

Laiskan joulu

Ihmeellistä joulunalusaikaa, kun en oikein tiedä, mitä tekisin. Lahjat on jo hankiskeltu ja paketit tehty. Se on aina ollut mieluisin joulupuuhani. Valolaitteita on aseteltu ja katseltu jo hyvän aikaa. Muutama kortti on lähetetty. Joskus olen hetken aikaa siivonnut. Yhtenä päivänä vedin hellan paikaltaan ja puhdistin taustat. Toisena päivänä matot olivat ulkona ja sänkyyn tuli puhtaat liinavaatteet. Ei siihen mennyt tuntiakaan. Olimme eilen erään yhdistyksen jouluillallisella. Yksi pöytänaapuri sanoi: Olen siivonnut kaksi päivää, mutta ei tullut vielä alakertakaan valmiiksi.Arvostan kyllä puhtautta ja puhdasta tuoksua,kuten fensghuikin opettaa, mutta sain vastalääkkeen erityisiä joulusiivoja vastaan eräänä joulunalusaikana. Silloinen naapurini sairasti rintasyöpää. Hän väsyi siivoistaan eikä olisi jaksanut pestä ikkunoita. Pitääkö ne nyt pestä, eihän ne ole likaiset ja kuitenkin vedät rullaverhot alas pimeällä, kysyin. Äiti tulee vieraaksi ja häntä vaivaisi, jos tietäisi ettei niitä ole jouluksi pesty. Tämä oli naapuriystäväni viimeinen joulu.

Mitähän tässä nyt tekisi? Miika Nousiaisen kaksi kirjastosta löytynyttä kirjaa on luettu. Olen sitten istunut ja kutonut, kun en muuta keksinyt. Ensin virkkasin ontelolangasta kolme koria, yhden itselle ja kaksi lahjaksi. Kun se lanka loppui, katsoin sukkalankakoriin. Siellä oli loppulankoja, valkoista, mustaa,violetinkirjavaa. Tein niistä kolme pipoa. Saa nähdä, kelpaavatko kenellekään. Jos ei, pidän itse. Lankakori on nyt melkein tyhjä. Sanoisinko että siivottu?

Olin diakoniakirppiksellä töissä. Siellä oli koulukaverini mies käymässä. Kysyin mitä kuuluu. Hän sanoi vaimonsa olevan niin kiireissään, ettei ehdi puhelimeen vastata. Mies sitten istuskeli kirpparin kahvinurkassa.
Kaupassa edelläni oli iäkäs pariskunta. He ostivat hyvin ison kinkun, kolme kiloa voita, viisi kiloa vehnäjäuhoja... Minä ostin tavalliset arkiostokset ja huokasin helpotuksesta.

Erilainen joulu siis tulossa. Tai nythän on joulua kaiken aikaa. Viime pyhänä vein veljeni kauneimpiin joululauluihin. Tänään olimme kirkossa joulukonsertissa. Oli Panis Angelicus soolona, Agnus Dei duettona, Oi jouluyö soolona, hienot esitykset ja hieno kuoro. Lopuksi laulettiin yhdessä Maa on niin kaunis ja Soi kunniaksi Luojan. Kotiin kävellessä jouluvalot ikkunoissa, joki jäässä ja taivaalla nousevan kuun sirppi.

Vuoden räsymatto

Vuosi sitten aloin tämän raitamatto- blogin kirjoittamisen. Silloinkin olimme Jyväskylässä ja lastenlasten koulun itsenäisyyspäiväjuhlassa.

En arvannut, että vuosimatosta tulisi näin tummaraitainen. Kirjoitin vuoden vaihteessa, että minun ei ole tarvinnut itkeä kuin liikutuksesta. Toivoin, että edellisvuonna itkeneiden kyynelet kuivuisivat.

Maton kummassakin päässä ja kesällä kutoutui mukaan iloisen kirjavia raitoja lasten ja lastenlasten tapaamisista. Tammikuussa alkoi veljen onnettomuudesta pitkä tummanvioletti ja mustelmankeltainen, kesää kohti tasoittuva kudos. Kesäluonnon kauneus antoi vihreää ja vaaleanpunaista raitaa, kesän marjastukset puuhakasta punaistakin, Torpan rauha levollista sinistä. Viileä pohjasävy kuitenkin jatkui. Pyhäinpäivänä tuli toinen shokki,josta seurasi kirjava, levoton mustanharmaa kude ainakin kuukauden jaksoksi.

Ei kaksi kolmannetta, sanoi vanhan kansan kokemus. Se tuo aavistuksen pahasta ja mustanvioletista pelosta. Elämän kämmenellä olemme kaikki; vanhat, nuoret ja lapset, alttiina hyvälle ja pahalle. Nuorena luulee hallitsevansa elämää, vanhana tajuaa elämän haavoittuvuuden. Kun jotain tapahtuu, pitää panna kädet ristiin ja tehdä parhaansa.

Nyt kierretään mattoa tukille ja jätetään pätkä lointa väliksi. Saa nähdä, alkaako uusi matto kutoutua blogipuille. Kuteita elämä ainakin leikkaa ja lointa on tällä tietoa vielä jäljellä.