Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.
sunnuntai 30. joulukuuta 2012
Tuunausta
Löytyihän sitä lankaa, jota eilen kaipasin. Otin oppia käsityöystävältäni. Purin kirpparilta ostamani villatakin hihat, jotka olivat liian suuret. Kudoin pienet tereet hihanreikiin. Nyt minulla on lämmin liivi ja kaksi kerää lankaa.Mies kirjoittaa pää höyryten ja innolla tieteellisiä artikkeleita ja isompaakin on suunnitteilla. Minä puuhailen hartaasti tällaisia pikku puuhailujani. Mies kiittelee. että olen ollut mukava kumppani jo pitkän aikaa. Mistäs se johtuu? Siitä, että minulla ei ole enää työstressejä. On minulla itse asiassa yksi juttu jossain hyväksyttynä jo ajat sitten, mutta eivät taida saada sitä ulos. En välitäkään, se voisi häiritä rauhaani. Kuten kertalämmitteisen pihasaunan lämmittämistä ja tätä kylvyn jälkeistä raukeutta. Eläkkeellä voi vähän tuunata koko elämäänsä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi, tuosta minäkin tykkäisin. Villatakin uusioimisesta ja pihasaunan lämmittämisestä.
VastaaPoistaTaitavalta se käy purku ja tuunaus, kaikkea ei tarvitse heittää pois, jos jokin kohta hiertää. On kyllä hieno mies, kun muistaa kiittää vaimoaan noin. Siihen 'mukavuuteen' voi vaikuttaa itsekin. On viisautta hankkia ns. omaa elämää riittävästi, kun toinen syventyy omiin juttuihinsa. Ja näinhän me teemmekin. Parhaimmillaan tämä elämänvaihe on herkullista ja antoisaa.
VastaaPoistaOllaan kiitollisia siitä, että meille on annettu tämäkin elämänvaihe.
VastaaPoista