Tarina-aiheisen iltahartauden aikana minut valtasi lempeä, kirkas hyvä aalto, joka toi hymyn kasvoille. Sellaisia kokemuksia minulla oli useita tätini kuoleman jälkeen. Nyt tunsin selvästi Sepon läsnäolon, hänen kauniin sielunsa lähettämän virran. Sanoin: Sinä, minun elämäni tarina. Hän oli kuitenkin toisessa todellisuudessa, toisessa olotilassa. Kysyin, onko sinun hyvä olla. Tuntui, ettei rajan takaa voi kysyä mitään, vain ottaa vastaan. "Pelkkää rakkautta" oli viesti, " tämä on pelkkää rakkautta". Olin ihanassa rakkauden virrassa, kuin latauksessa, otin vastaan monta minuuttia. Tarvitsin sitä. Sain lahjan.
Onko tietoisuutta ilman aivoja, niinkuin neurokirurgi Eben Alexander koomassaan vakuuttui ja kirjoitti siitä menestyskirjoja? Jääkö ihmisen energiasta ja henkisestä ja hengellisestä kehityksestä persoonallinen jälki maailmankaikkeuteen vai katoaako kaikki ruumiin kuolemaan? Onko lähellä tai kauempana muunlaisia energian värähtelytasoja kuin tämä aistiemme havaitsema atomien värähtely? Onko rajan takana taivaallisen rakkauden valtakunta, jossa sielut sykkivät ikuisessa läsnäolossa?
-Tulethan sitten vastaan, sanoin, vaikka sanat jäivät verhon tälle puolelle.
Miten ihana kokemus.
VastaaPoistaTuskin tarvitsee selityksiä hakeakaan, voihan vain ottaa vastaan, kuten sanoit, kuin lahjan.
Elämän suuret arvoitukset jäänevät arvoituksiksi, mutta ihmeellistä on tuonpuoleisen viestin tuntu.
Poista