Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä
kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.
torstai 12. heinäkuuta 2012
Vaaleanpunainen
Hassua, että tänä kesänä kirjoitan vain kukista ja väreistä. Nautin niin suuresti tästä runsaasta suvesta ja luonnonkukista synkän talven jälkeen, aivan imen niitä itseeni. Olen kehno ja laiska puutarhuri, mutta kun kauan sitten istuttamani ja vastoin toivettaan siirtämäni pioni innostui luomaan näin kauniit kukat tänä vuonna, täytyy laittaa vielä nämä kuvat.
On tullut värejä mattoon.
Pionisi on juhlava! Eikö olekin merkillistä, miten kaikki kukat ovat pitäneet viileähköstä alkukesästä, jolloin kosteutta on ollut riittävästi. Nyt ne kiittävät!
Pionisi on juhlava! Eikö olekin merkillistä, miten kaikki kukat ovat pitäneet viileähköstä alkukesästä, jolloin kosteutta on ollut riittävästi. Nyt ne kiittävät!
VastaaPoista