Sateiden välillä piti päästä vähän pyöräilemään ja hengittämään veden virkistämiä tuoksuja. Tänä vuonna kylätien varret ovat aivan erityisen runsaasti päivänkakkaran, kissankellon ja ohdakkeen reunustamat. Kissankelloa on melkein pellollinen.Horsma ja mesiangervo aloittelevat kukintaa. Niitty on monimuotoinen. Lupiiniakin on paikoitellen, varsinkin asumattomilla pihoilla, mutta pelottelu siitä, että se valtaa alan kaikelta entiseltä, ei näytä toteutuvan.Päivänkakkaraa kasvaa metsässäkin.
Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.
tiistai 10. heinäkuuta 2012
Kylätiellä
Sateiden välillä piti päästä vähän pyöräilemään ja hengittämään veden virkistämiä tuoksuja. Tänä vuonna kylätien varret ovat aivan erityisen runsaasti päivänkakkaran, kissankellon ja ohdakkeen reunustamat. Kissankelloa on melkein pellollinen.Horsma ja mesiangervo aloittelevat kukintaa. Niitty on monimuotoinen. Lupiiniakin on paikoitellen, varsinkin asumattomilla pihoilla, mutta pelottelu siitä, että se valtaa alan kaikelta entiseltä, ei näytä toteutuvan.Päivänkakkaraa kasvaa metsässäkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti