Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.
torstai 28. maaliskuuta 2013
Helpotuksen huokaus
Tänään tuli päätökseen kaksi veljen monivaiheista asiaa. Auto lähti ostajan ajamana palvelutalon pihasta. Siirsin nostolaitteet ikkunan edestä, että veli pääsi pyörätuolinsa kanssa katsomaan viimeisen autonsa lähdön. Ei hän niin surulliselta vaikuttanut kuin olin ajatellut. Postissa tuli vakuutuspäätös, myönteinen. Kummankin asian kanssa minulla on ollut aika paljon tekemistä. Eihän nämä asiointiavustamiset tähän lopu, mutta nyt voin kuitenkin helpottunein mielin alkaa valmistella tyttären perheen tuloa. Pappa on jo syksyllä koonnut pääsiäisvalakian ainekset keoksi kiviraunion taakse. Veli-eno tulee lauantaina invataksilla tapaamaan sisarenlapsiaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Asia kerrallaan kuntoon, helpotukset auttavat jaksamaan!
VastaaPoistaNuo pääsiäisvalkeat ovat perinne, jonka haluaisin joskus vielä nähdä. Lapsuusmaallani Etelä-Karjalassa ei poltettu kokkoja muulloin kuin juhannusyönä. Hankikokkojen poltto ei tarvinne lupaakaan, kesäkuivalla on usein tulikielto tai ainakin vaara leviämisestä.
On se pääsiäisvalakian niinkuin täällä sanotaan, hieno perinne. Savu leijailee lakeuskylien yllä. On omia pieniä kokkoja ja kyläkuntien tai urheiluseurojen isoja kokkoja, joille ihmiset kokoontuvat. Seurasaaressa varmaan on pohjalaisilla pääsiäiskokko.
PoistaOlin kerran pääsiäisen aikaan Englannissa. Siellä poltettiin kokkoa kirkon pihalla ja siihen työnnettin palamaan oljista ym. tehty pahan näköinen hahmo. En enää muista miten se minulle selitettiin. Sen jälkeen siirryttiin kirkkoon. Ovella pappi antoi poskisuudelman kaikille sisääntulijoille. Se oli suloista.
VastaaPoistaMarjatta