Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.
lauantai 30. maaliskuuta 2013
Iloista pääsiäistä!
Humahtamalla syttyi pääsiäisvalakia ja paloi nopeasti. Ei maltettu odottaa illan pimentymistä.
Illansuussa tuli ovelle hauska yllätys. Portailla seisoi trulli täkäläisen tavan mukaan, mutta se olikin vähän isompaa mallia kuin entiset trullit. Poskiin oli maalattu hienot mustat pitkut ja nenänpäähän hämähäkki, päällä oli kirjavat röyhelöhameet, päässä huivi. Kainalossa oli kissa ja kori täynnä virpomisoksia. Minut virvottiin ja sain kauniin oksan. Taakseni tulleille lapsille ojennettiin korista karkkipussit!
Kesti hetken tuntea naapurin emäntä! Juuri ja juuri älysin hakea hänelle muutaman pääsiäiskarkin kiitokseksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Komealta näyttää ja jotenkin niin raikkaalta hankea vasten!
VastaaPoistaJa teillä oli oikein trullien trulli! Mukava, että naapurinemännällä oli huumoria.Lapset varmaan muistavat erikoisen elämyksen tästä pääsiäisestään.
Niin - ja rattoisia pääsiäispyhiä Sinulle ja kanssajuhlijoillesi.
Kiitoksia, samoin! Ei olisi aikuistrulleilu tullut itselle mieleen, mutta kuka tietää mitä ensi vuonna juolahtaa mieleen!
VastaaPoista