Hiljaisen illan runo

Lumet kumahtelevat alas katoilta. Se kuuluu sisälle tupaan. Se kertoo, että katto vapautuu lumitaakasta. Mielellämme sitä yhdessäkin kuuntelimme suojaisina öinä.

Luin hiljaisen päivän iltana Per Lagerqvistin runoa:

Kauneinta on hämärtyissä illoin
kaikki taivaan rakkaus on silloin
kerääntynyt valoon tummuvaan
peittääkseensä mullan, talot, maan.

Kaiken yllä hellyys väräjääpi,
Herra itse rannat himmentääpi,
sulaa läheinen ja kaukainen,
kaiken saa vain lainaks' ihminen.

Kaikk' on omaani ja kaikki jälleen
otetaan pois multa kaikki jälleen,
puut ja maat ja pilvet taivahan,
jäljettömiin yksin vaellan.