Illalla oikein pyysin ja rukoilin, että Seppo tulisi unessa luokseni. Ja aamulla heräillessäni havahduin siihen, että olin juuri ollut unessa, jossa hän oli läsnä. Olimme matkalla Keski-Suomessa poikenneet jollekin kirpputorille. Joku kolmas henkilö oli mukana, mutta hän ei hahmottunut mitenkään. Kiertelimme siellä ajotaukoa pitääksemme. Seppo otti käteensä vanhan Raamatun ja kysyi, otetaanko tämä. Hinta oli 10,50 €. Sanoin: Ei nyt oteta, siitä puuttuu kansi ja meillähän on vanhoja Raamattuja. Sitten näin, että hän kokosi kahviossa tarjottimelle kahvit ja runsaasti kahdenlaista täytekakkua, otti kukkaronsa esiin. Nyt oli kai hänen syntymäpäivänsä! Tajusin unessa, että Seppohan ei olekaan kuollut, vaan elää. Olin niin onnellinen, hän oli läsnä, samassa tilassa, lämpimänä, turvallisena. Ajattelin, että minun pitää ilmoittaa Kevaan, että leskeneläkkeen saa lopettaa.
Yritin heräillessäni pitkittää läsnäolon tunnelmaa. Kiitos, kiitos, sanoin. Sain ainakin vielä kerran elämässä tuntea, että minulla oli rakastettu lähelläni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti