Vanha pari tulee rakkaaseen kesäpaikkaansa Kultalammen rannalle viettämään 48. yhteistä kesäänsä. Vaimo Ethel on minun ikäiseni, 69- vuotias, mies Norman täyttää kahdeksankymmentä.
Näytelmä kuvaa vanhuusvaiheen mielenmaiseman moninaisuutta ja syvyyttä. Läsnä ovat kaikki entiset kesät, suhde tyttäreen ja tämän elämään, ihmisten erilaiset keinot kohdata ja hallita pelkojaan ja kipujaan, suhtautua tulevaan väistämättömään - ja silti elää tätä päivää. Huumori on yksi keskeinen kohtaamiskeino. Tytär on kypsynyt sovintoon, johon isä pystyy myöntymään. Vanha pari saa lapsenlapsen tyttären miehen pojasta, josta tulee Normanille kalakaveri. Sukupolvet kohtaavat ja oppivat toisiltaan. "Eikä Normanin sanavarasto enää koskaan ole entisensä". Onnekkaasti ohimenevän sydänkohtauksen jälkeen katsoja ajattelee, että ensi kesänä Ethel tulee yksin, jos tulee.
Ulos kävellessä tunsin kiitollisuutta siitä, että mekin saamme elää tätä sisältörikasta, syvällistä, kipeätä, antoisaa elämänvaihetta.Paluumatkan mustan huumorin tulevista vaiheistamme mahdollistaa sisäänrakennettu uskomussuoja, ettei sellaista oikeasti minulle ja meille tapahtuisi. On hyvä ettei tiedä tulevaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti