Veljelle tuli verenmyrkytys ja sairaalassa myös septinen shokki. Tehohoidossa muut arvot ovat tasaantuneet, mutta tulehdusarvo CRP on kolmatta päivää yli 300. Syy ei ole vielä tiedossa, mutta epäillään että takapuolihaavasta on päässyt bakteereita vereen. Haava oli jo melkein ummessa, kun se tammikuun sairaalareissulla jätettiin hoitamatta. Haava repesi ja tulehtui pahasti. Nyt hän on happimaskissa samassa paikassa kuin oli onnettomuuden jälkeen kaksi vuotta sitten. Ihana hoitaja keksi laittaa soimaan hengellistä musiikkia, joka rauhoitti levotonta potilasta. Runsaat esirukoukset, joita veli jatkuvasti pyytää, eivät ole häntä tällä pitkällä kärsimystiellä auttaneet.
............,
Kaksi joutsenta lensi pihan yli. Ne kuuluttivat saapumistaan koko kylälle.
Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.
keskiviikko 5. maaliskuuta 2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
No voi. Sitä on niin avuton läheisen ihmisen kärsimyksen äärellä.Virsien tuomaa lohtua toivon sinullekin.
VastaaPoistaNyt Crp on laskusuunnassa, silti vielä korkea. Kyllä hän tästäkin taitaa selvitä.
VastaaPoista