Nyt virkistävään ulkokylpyyn (kaivon vesi on ruskeata, mutta ei haittaa) ja sitten loppupäivä jalat pystyssä. Ei minua ennen marjassa käynti näin väsyttänyt!
Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.
keskiviikko 17. heinäkuuta 2013
Marjapäivä
Facebookmainen päivitys: Kaksi sangollista mustikkaa poimittu puolen kilometrin päästä kalliorinteiltä. Tässä saalis perattuna. Märkien marjojen perkaaminen oli hankalampaa kuin niiden poimiminen virkeässä tuulessa.
Nyt virkistävään ulkokylpyyn (kaivon vesi on ruskeata, mutta ei haittaa) ja sitten loppupäivä jalat pystyssä. Ei minua ennen marjassa käynti näin väsyttänyt!
Nyt virkistävään ulkokylpyyn (kaivon vesi on ruskeata, mutta ei haittaa) ja sitten loppupäivä jalat pystyssä. Ei minua ennen marjassa käynti näin väsyttänyt!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti