Maalaismuotoon

Syvä väsymys on tempaissut minut molempina päivinä päiväunille Torpan tupakamariin. Yleensä en nukahda päivällä. Öisin on jalka-tai selkäkipu valvottanut ja kyllä tämä kostea lämpökin raukaisee. Kaikenlaista uudelleenjärjestämistä asettuminen aina vaatii. En heitä pois vanhoja verhoja tai sängynpeittoja. Tänään pesin viisi vuotta vintillä olleen valkoisen päiväpeiton ja kas, se kelpaa taas. Vintti ja ulkorakennukset, paitsi saunaosa, ovat vielä siivoamatta. Uudet keittiökaapit ovat mielestäni hyvät ja kylpyhuone siistin kiiltävä. Laitan kuvaa teille, joita asia ehkä kiinnostaa. Mitään kantrityyliä en kyllä kylppäriin  keksinyt.

                                    
Korjuuaika on alkanut. Pakastin 10 kiloa mansikoita. Hellalla kiehuilee makkarasoppa, jossa on nokkosta, lipstikkaa ja vuohenputkea sekä sulatejuustoa. Hyvää tulee. Eilinen vuohenputkipiirakka, jota tarjoilin ystävällekin, ei kyllä varsinaisesti ollut maistuva!

Välillä keskustellaan muuttamisesta kokonaan tänne Torpalle, varsinkin nyt, kun on tehty täysi putkiremontti ja perusasiat ovat kunnossa. Olisi helppoa, jos olisi vain yksi huusholli huollettavana ja helppohoitoinen saarimökki. Rivitalon terassilla ajattelin, miten helppoa olisi, jos olisi vain se pieni koti ja pieni piha. Olen laskenut, että nyt on 45 erikokoista ikkunaa pestävänä. Vanhuutta tämä jo lienee. Miehelle keskusta-asunto on jonkinlainen turvatekijä yllätysten varalta. Minulle autoilemattomalle se on helppo osallistumispiste talviaikaan. Kaipa tässä elellään kuin ennenkin ja elämä ratkaisee. On uusi ja vanha puoli niinkuin äidillä palvelutaloasukkaana.