Körttikorvamato

Tänään on viikko on kulunut herättäjäjuhlilla käynnistä ja huomenna körttiradion kuuntelusunnuntaista. Koko ajan ovat taas körttivirsien jotkut säkeet soineet päässä, tiskatessa, pyöräillessä: "ne joissa työsi aloit.." ja niin edelleen Ne ovat minulle pitkältä ajalta tuttuja säkeitä. Tänään päästiin jo iltavirteen Mua siipeis suojaan kätke, joka laulettiin bussissa kotimatkalla. Ei tämä häiritse, kun olen oppinut että se kuuluu minulla asiaan.  En yritäkään päästä soimisesta irti,  elelen vain tässä rukoushenkisten virsirunojen tilassa niin kauan kuin sitä kestää. Arvelen, että tähän juuttumiseen tarvitaan ainakin yhden kokopäivän altistus ja koko viikon soimiseen toisen päivän vahvistus. Tangokilpailujen kuuntelu televisiosta ei riitä jättämään jälkeä. Muissa yhteyksissä tätä ilmiötä ei minulle juuri tule, ei ainakaan pitkäksi aikaa.


Selasin netistä tietoa tästä ilmiöstä, jota sanotaan korvamadoksi tai myös perseveraatioilmiöksi:
"Korvamato tarkoittaa musiikkikappaletta tai sävelmää, joka toistuu mielessä vastoin tahtoa, pakonomaisesti ja jota on vaikeaa lakata ajattelemasta. Sana on käännöslaina, ja sen alkuperä on saksan kielessä, jossa käytetään nimitystä Ohrwurm. Suomessa ilmiö tunnetaan yleisemmin nimellä musiikin soiminen päässä.
Kognitiivisen psykologian näkökulmasta ilmiö liittyy ihmisen muistijärjestelmän toimintaan. Musiikkikatkelman toistuminen muistuttaa laajemmin tutkittua musiikinkuvittelua, jossa musiikillisten mielikuvien oletetaan muistuttavan monin tavoin normaalia havaintoa.^[1] Tästä näkökulmasta suurin arvoitus on minkä takia mato iskee, toisin sanoen melodian toistuminen ylipäänsä alkaa.
Dynaamisen psykologian piirissä ilmiötä on käsitellyt mm. psykoanalyytikko Theodor Reik.^[2] Hänen mukaansa musiikki edustaa tiedostumattomia psykologisia tekijöitä, ja hän korostaa yksilöllistä tutkimusta, koska musiikkiin liittyvät merkitykset ovat henkilökohtaisia.
Cincinnatin yliopistossa korvamato-ilmiötä tutkivan professori James Kellarisin mukaan korvamadoksi päätyvän musiikin tyypillisimpiä piirteitä ovat hyväntuulinen melodia sekä mukaansatempaavan ja ärsyttävän välillä liikkuva paljon itseään toistava sanoitus. Tutkimusten mukaan korvamadoista kärsivät eniten ihmiset, jotka kuuntelevat usein musiikkia, ja joilla on neuroottisia tapoja, kuten esimerkiksi kynien pureskelu ja sormilla näpyttely. Lääkitys, jolla hoidetaan pakko-oireista häiriötä ja ahdistuneisuutta, helpottaa myös musiikin pakonomaista toistumista.^[3]
Lassi Liikkasen, joka on tutkinut ilmiötä ja työskentelee Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT:ssä, mukaan altistus on ehkä tärkeämpi tekijä kuin musiikilliset elementit: päässä alkavat pyöriä laulut, joita on viime aikoina kuullut. Musiikkiesitys voi tulla mieleen asoosiaatioketjun kautta; esimerkiksi jos joku suunnittelee Tallinnan-matkaa, hänen päässään saattaa alkaa soida Juice Leskisen Eesti (on my mind). Liikkasen arvion mukaan musiikki soi päivittäin päässä lähes 60 prosentilla ja viikoittain 90 prosentilla suomalaisista.^[4][4]
Korvamadoista irti pääsemiseen ei ole tehokkaita tapoja. Jos sen yrittää korvata toisella kappaleella, useimmiten tuloksena on vain toinen korvamato. Pahimmillaan korvamato saattaa jopa lähes uhata mielenterveyttä. Neuropsykiatri Oliver Sacks kertoo Musicophilia-teoksessa ystävästään, jolla soi päässä Pulmuset-televisiosarjan tunnussävelmä koko ajan, kymmenen päivää aamusta iltaan. Lopulta laulu haihtui uhrin mielestä, mutta se palasi, kun hän kertoi Sacksille asiasta. Tällä kertaa piina kesti kuitenkin vain muutaman tunnin.^[4]
Vaikka korvamadot yleensä ovat musiikkikappaleita, on sanaa käytetty laajemmassakin merkityksessä kuvaamaan esimerkiksi myös sanoja, jotka äänteellisen asunsa ansiosta jäävät musiikkikappaleen tavoin mieleen toistumaan."
En tiedä, onko muilla tätä körttikorvamatoa. Varmaan siinä poljennossa on lapsuudesta ja nuoruudesta asti kantautuvia henkilökohtaisia ja ristiriitaisiakin merkityksiä.