Nocturne

Oli äsken ihana konsertti kirkossa, nimeltään "Ruislinnun laulu korvissani". Minusta on mukava olla lehterin reunalla, näkee ja kuulee hyvin eri suuntiin. Esiintyjät olivat pariskunta Annastiina ja Pertti Tahkola, Sibelius- kilpailussa voittanut mezzosopraano ja urkuri. Aivan yllätti, miten laulajan ääni nousi kuin koko kehon instrumentista. Ääni oli soliseva ja pehmeä, samalla vahva, täyteläinen ja  kaunis. Ehkä ääntäminen oli liiankin hiottua, kun vokaalit olivat niin oomaisen suljettuja ja ärrä ja ässä melkein puuttuivat, että se kiinnitti huomiotani koko ajan.  Mutta ihanasti kohosi ääni lehterille kauniin pianosäestyksen myötä. Nocturne, Soi vienosti murheeni soitto, Oi muistatko vielä sen virren ovat esimerkkejä alkuosasta. Loppuosassa hän esitti kolme Ave Mariaa, Luzzin, Schibertin ja Mascagnin. Ihanin oli tuttu Schubert.  Pertti Tahkola esitti uruilla kaksi hienoa improvisaatiota. Tuntui että hän nautti saadessaan päästellä näillä Suomen suurimmilla uruilla.
Väkeä oli takaosan penkeistä useimmilla jokunen. Usemmalle olisi ollut tilaa tässä "ilman rahatta, ilman hinnatta"- hetkessä.
Kotieväiksi jäi hyräilyttämään viimeinen laulu: Aurinko vaipuu mailleen.