Entisaikojen tuulet

Kuinkas minä en eilen muistanut, että nukkuminen on mökkireissun yksi palkinto. Kun on koko päivän käytännöllisesti katsoen ulkona, saunoo ja ui, niin uni maittaa. Se oli vuosikymmenten ajan minun huonounisen pelastukseni. Joutsenten aamusoitto on herättänyt vasta viime vuosina. (Kamerani ei toimi, joten en saa otetuksi uusia kuvia.)

Viides ilo on tämän leikkimökin laittelu. Mies ei välttämättä mielellään leikkeihini osallistu, hänelle kun tuppaa joskus isompia työkaluja vaativa rooli  lankeamaan. Hän lukee,  nytkin Riku Jutin uutta kirjaa " tiedon filosofia".
"Nytpä tahdon olla ma, pienen mökin laittaja.." Tänään juhannuspäivänä olen käännellyt pienenpienen keittokomeron laatikoston  toisinpäin ja kuluneen pöytälevynkin toisinpäin. Kaasupullon paikka siirtyi paremmaksi. Löin taas lisää nauloja puuseiniin ja sain paistinpannut kätevämmin esille. Näyttää selvästi väljemmältä kuin edellinen versio, mahtuu kunnolla kääntymään tiskipaikan ja laatikoston välillä.
"Eikö alakin tuntua entisajoilta", sanoi mies, kun tuuli, onneksi lämmin, huuhtoo aaltoja rantakiviin ja olo lepuuntuu. Torpalla odottaa remontin jälkeinen suursiivous, mutta nyt on vielä pyhät.