Tänään oli sairaalassa iso kokous, jossa sairaalan kuntoutustiimi lääkärin johdolla sekä palveluasuntolan kaksi työntekijää kävivät läpi veljen tarvitsemaa hoitoa, toimenpiteitä ja kuntoutusta. Paljon siinä oli asiaa. Työntekijät pyysivät päästä yhtenä aamuna seuraamaan hoitotoimenpiteitä ja tiettyjä laitekuntoutuksia. Kyllä se nyt siis totta on, että veli saa asunnon tästä vammaisille rakennetusta kerrostalosta, joka sijaitsee kotipaikkakunnalla hyvällä paikalla keskustassa pääkadun ja joen välissä. Työvoimaa on luvattu lisätä. Sairaalan kuntoutuspoliklinikan lääkäri ja kuntoutusohjaaja ovat pysyvästi kuviossa mukana. Sieltä tulevat mukaan myös kuntoutusvälineet seisontatelinettä myöten, sairaalasänky jne. Kuntoutus hankitaan asuntolan läheltä. Henkilökohtainen avustajakin on luvassa. Hänen apuaan tarvitaan siirtymisiin, kuntoutuksiin, ulkona liikkumisiin ja harrastuksiin. Henkilökunnassa on sairaanhoitajia ja lähihoitajia, myös yövuorossa. Veli ei pysty esim. vaihtamaan asentoansa yöllä. Kaksio kaipaa kunnostusta edellisen asukkaan jäljiltä, joten päivämäärää ei pystytty nyt sopimaan. Me sisaren kanssa huolehdimme muun varustuksen ja muuttotoimet.
Kyllä hyvinvointiyhteiskunta auttaa hyvin, sanoi veli. Minkähänlaista tämä olisi jossain toisenlaisessa maassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti