Tänään tutustuttiin asumispalveluyksikköön. Kuntoutusohjaaja tuli veljen kanssa sairaalasta, minä sisareni kanssa, vammaispalveluohjaaja perusturvakeskuksesta, kaksi talon työntekijää oli paikalla. Käytiin läpi veljen tilannetta ja tarpeita, tutustuttiin talon toimintaan, tiloihin ja ohjelmiin, katsottiin huone; tosi kiva parvekkeellinen kaksio. Veli pääasiassa itse kertoi asioistaan. " Voit ruveta pian pitämään meille jumppaa", kommentoitiin. Veli tuntui tyytyväiseltä. Saunaankin pääsee pyörätuolilla kerran viikossa, oma paikka ruokapöydässä osoitettiin: tässä pöydässä kaivataankin puheliasta ruokailijaa. Joka paikassa lienee omat ongelmansa, mutta paikka tuntui hyvältä. Nyt pitäisi vain sairaalassa ottaa omatoimisuusharjoittelua ohjelmaan, vaikka se ei hoitajien kannalta olekaan nopein toimintatapa.
Sitä ihmettelen, että kaikki paperityöt - vuokrasopimuksen teko ASPAan kanssa, muuttoilmoitus, energiasopimukset sekä tiedonluovutussopimukset ym osoitettiin minun ohjattavikseni. Veli ei ole koskaan aikaisemmin muuttanut ja tarvitsee tietoa muuttamisasioista. Olin olettanut, että ohjaajat opastavat asukkaan hoitamaan nämä asiat.
Sisaren kanssa kierreltiin katselemassa huonekaluja, mutta onneksi ei ostettu mitään. Veli olikin sitä mieltä, että kotoa tuodaan tavarat. Mikäs siinä, vaikka kuluneita ovat, mutta nyt minun pitää etsiä otsonointi, että saadaan sohvasta savunhaju pois, sen pahasti savuttaneen hellan jäljiltä. Hankintoja on säleverhoista ja kännykästä alkaen. Lankapuhelinta ei voi sinne siirtää ja veli ei ole tähän asti suostunut kännykkää käyttämään. Kuntoutusohjaaja hankkii sairaalasängyn ja muut erityistarvikkeet.
Ensi viikolla on sairaalassa palaveri, jossa lääkäri on mukana ja jossa uskoakseni asia lopullisesti varmistuu.
Veljen uuden elämän ensimmäinen päivä tai ainakin uuden ajan aamunsarastus?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti