Tänään sadepäivänä olen tulostanut kirjoitelmiani. Tuli taas sellainen "toimita talosi"- tunnelma, että olisi valmiina mitä haluan olevan, jos vaikka aika loppuisi piankin. Ostin juuri uuden mustan mustekasetin ja lähes parisataa sivua tulostui. Isoin on "Muistoja elämän varrelta", toistasataa sivua suvun ja perheen historiaa. Se on nyt kai päätöksessään. Olen kirjoitellut siitä enimmän osan vuonna 2008, jäätyäni eläkkeelle. Olen täydennellyt sitä viime syksyyn saakka. Blogin tulostin taas, samoin lastenlapsille "Mumman päiväkirjat". Luotan paperin säilymiseen enemmän kuin tikkujen avautumiseen vuosikymmenten päästä, kun ei vain tuli tavoita.Pilvipalveluun en ole perehtynyt. Nyt tekstiä on tuolla komeron ylähyllyllä satoja sivuja.Blogipäivityksiä nyt 690, mökki-ja Torppapäiväkirjat,sukuselvitykset,edellä mainitut muistelmat. Lukeekohan niitä kukaan koskaan? Eläkeajan harrastus on palvellut ainakin itseäni.
Pitänee lähteä ulos pitkän istumisen jälkeen. Kirkossa on illalla urkukonsertti, Marko Koskisen arvatenkin vauhdikkaaseen tyyliin.
Pitää vielä kertoa, että kävin eilen erään uuden tuttavani kanssa tapaamassa naista, joka täyttää elokuussa sata vuotta! Hän asuu palvelutalossa viihtyisässä huoneessaan. Pää ja muisti aivan kirkkaat, ulkonäkö kaksikymmentä vuotta nuoremman, kauniit hiukset, rollaattori vähän liikkumisen tukena, värityskirjat uutena harrastuksena. Miten aika unohtaa jotkut! Hänen elämänsä ei suinkaan ole ollut helppoa, oli sota-ajan ankara aherrus kotitilalla ja henkilökohtaisia pettymyksiä elämän varrella. Mieli oli kuitenkin valoisa, hymy herkässä. Muistelimme yhteistä kotikylää. Hän oli ollut isäni luokkatoveri, isän joka kuoli liki neljäkymmentä vuotta sitten. Ja hänen lapsensa ovat pikkuserkkujani hänen miehensä puolelta, sukuhaaraa joka on jäänyt minulle vieraaksi. Tapaaminen oli aivan elämys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti