Tästä päivästä tuli oikein sielunhoidon päivä, kun oli Herättäjän kirkkopyhä. Kuoro lauloi hienosti, nuori pappi puhui aidosti, ehtoollinen sai minut pitkästä aikaa kyyneliin. Viime aikoina kävimme usein yhdessä kirkossa, niin olisi ollut varmaan tänäänkin. Ruokailun jälkeen oli körttiseurat. Puheista jopa muistan jotakin, mikä on minulle huonon kuulohahmottamisen ihmiselle harvinaista. Ja se virsi oli taas mahtavaa. Paikalla oleva kuoro lauloi äänissä myös yhteiset virret. Huonosta laulajastakin tuntui kuin olisi ollut kuorossa mukana. Monenlaista kökkää (talkoita) on nytkin vireillä, seuraliikkeessähän talkootyö on tyypillistä. Vantaan herättäjäjuhlillekin lähtee kökkäporukka, johon saisi liittyä.
Useampi tuttu tuli juttelemaan kanssani. Eräs eläkkeelle jäänyt kertoi lukevansa Pientä eläkekirjaa. Hän oli löytänyt sieltä jotain tuttua uuden elämänrytminsä hakemiseen. Jotkut kohdat olivat saaneet hänet suremaan yksin jäämistäni, kuten "Päivän kohokohta on miehen laittama aamupala, on ihana herätä kahvin tuoksuun". Kehoitin häntä halaamaan miestään usein nyt, kun vielä voi oikeasti, eikä vain unessa.
Seuroista tullessa menin veljen luo. Kysyin, lähtisikö hän ulos, kun on lämmin sää. -Joo, hän sanoi. Yllätys, koska viime kesänä hän ei enää lähtenyt ulos, ei millään. Ja niin mentiin. Jäätelökioski oli auki ja hän mainitsi siitä. -Ottaisitko jäätelön? -Joo, voin ottaa. Hän, joka ei ennen ole koskaan huolinut jäätelöä. Ja niin syötiin Vanhanajan jäätelöt muiden istuskelijoiden joukossa. Sitten tehtiin lenkki kirkkosillalle ja katseltiin jokea. Siitä tuli hyvä mieli, ainakin minulle.
Ja huomenna pääsen saareen! Siinä on tietysti taas yksi hiljainen hetki, kun menen mökille ensimmäistä kertaa itsekseni talven jälkeen. Saareen menossa meillä oli kolmenkymmenen vuoden rutiini: tavarat autosta veneeseen, mies soutaa, tavarat veneestä pihapöydälle ja kuistille ja siitä sisään. Ei tarvinnut paljon puhua, kummallakin oli roolinsa. Sitten petivaatteet ja tyynyt ulos tuuleen, sauna lämpiämään, välillä kahvit.
Vähän pitää nöyrtyä, kun nyt otan vastaan tarjottuja kyytiapuja. Lankomies ja käly hakevat junalta ja vievät mökkirantaan ja pyhänä takaisin. Eilen tarjottiin kyyti hautausmaalle. Vein kauniit tummanpunaiset ruusut miehen haudalle ja enolle orvokit ja siitä on hyvä mieli. Voisi sitä tietysti taksia käyttää, kun ei autoa ole, mutta pitkillä matkoilla se vaihtoehto jää äkkiä kakkoseksi. Olen kiitollinen avusta. Toivottavasti voin jotenkin korvata, kun eivät kuulemma ala pimeitä taksikyytejä ajamaan.
"Ihmisen pitäisi joka päivä kuulla
ainakin yksi pieni sävelmä,
lukea hyvä runo, nähdä hieno taulu
ja jos mahdollista,
sanoa muutama järkevä sana. -Goethe"
Eilisillan musiikkielämys oli tämä Cristoffer Strengin laulu, josta vinkin lähetti yksi blogiystävä.
Tämän kuuluisan laulun on suomentanut ja laulanut myös Kari Tapio, mutta tässä on Reijo Ikosen laulama toinen
suomenkielinen versio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti