keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Surujen kitara

Olen yksin ollessani alkanut kuunnella enemmän musiikkia, mikä oli jäänyt television alle pitkäksi aikaa. Nyt niskaa lepuutellessani olen kuunnellut  vanhoja CD- levyjä, joita yhdessä kuuntelimme. Yksi sellainen on ihana Barbra Streisand: Woman in love, someone I used to love, Memory.
Vaikka enimmäkseen kävimme kuuntelemassa klassista musiikkia ja viime aikoina hengellistä, innostui Seppo suuresti Vain elämää- ohjelman toisesta ja kolmannesta kaudesta. Juha Tapio, Anna Abreu ja Jenni Vartiainen saivat hänen ihailunsa ja ohjelmaan kuuluvat levyt soivat kymmeniä kertoja. Juha Tapion "Kaksi puuta" oli suurin suosikki. "Kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää, katsoo kevääseen, seisoo erillään ja jossain alla maan ne kaiken aikaa punoneet on yhteen juuriaan."
Yhteen aikaan suosikki oli Juicen "Vaiti, aivan hiljaa: Sinä seisot huiskutellen laiturilla, yli selän katsees liukuu vaieten, ehkä nähdään jossain muilla maisemilla, esiin kaivetaan tuo kaunis eilinen." Se oli helppo sijoittaa mökkisaareen.
Kuka oli se helisevä-ääninen folklaulaja, jota kuunneltiin jo kuusikymmenluvulla? Netin ihmeellisestä maailmasta löysin Joan Baezin, vaikka en muistanut nimeä. Tässä You Tube- videossa on useita lauluja, Let it be, Talo nousevan auringon jne. Jos video alkaa mainoksella, paina äkkiä oikeassa alakulmassa kohtaa "You can skip the Ad" ja "Skip Ad" niin pääset sen ohi. 



Musiikkimuistot vievät yhä kauemmas. 1967 kuuntelimme Jyväskylän ylioppilastalon osakuntatiloissa "Surujen kitaraa". "Kitara soi, surua soi niin hiljaa, soinnuista sen ilo on mennyt pois. Sinun lähtösi vei siitä riemun, suru vain siitä jäljelle jäi". Silloin jo oli tieto, mutta ei kokemusta siitä, miten rakkaus ja suru kuuluvat yhteen. Tänä aamuna olen onnellinen viime yön unesta, jossa Seppo tuli hellästi luokseni.

Ensimmäinen yhteinen musiikkimuisto on Guantanamera. Se tuli radiosta ensimmäisillä treffeillämme Jyväskylän Grillibaarissa. Sillä paikalla on nyt pizzeria. Kurkistan sinne ohi kulkiessani. Muistan tarkkaan, missä istuimme ja missä radio oli.








1 kommentti:

  1. Voi miten tuttuja nuo mainitsemasi kipaleet minullekin. Ihan piti kaivaa Juicen Vaiti ihan hiljaa esille ja kuunnella käsi poskella.

    VastaaPoista