Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä
kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.
maanantai 3. elokuuta 2015
Aika loppui
Rakkaan puolisoni elämä päättyi sunnuntaina 2.8.2015 klo 22.18 Tampereen keskussairaalassa. Perjantai-iltana yllättäen alkanutta sisäistä verenvuotoa ei saatu loppumaan.
Pitkästä aikaa löysin blogisi ja luin viimeisimmän postauksesi.
VastaaPoistaLämmin osanotto puolisosi poismenon johdosta! Toivon ja rukoilen Sinulle paljon voimia kaiken surun ja kaipauksen keskellä. <3
Kiitän. Surun ja kaipauksen keskellä on nyt paljon järjestettävää.
VastaaPoista