Bingossa

Mihinkäs asti kauppa onkaan tänään auki? Ai niin, nythän on keskiviikko. Sitkeästi työn viikkorytmi on iskostunut. Vaikka olen ollut jo viisi ja puoli vuotta eläkkeellä, siirryn tunnelmassa viikonloppuun, jos ohjelmassa on jotain juhlan tapaista. Tänään tuntui jostain syystä lauantailta, kun kylän nuorisoseuralla oli eläkeliiton järjestämä iso kesäjuhla, oikein hyvä tilaisuus ja paljon väkeä. Eläkeläisten tilaisuushan voi olla keskellä päivää, keskellä viikkoa, voi järjestää arkijuhlaa.
Veljenkin piti tulla, mutta hän on nyt vielä sairaalassa. Tulehdusarvot ovat onneksi selvästi laskeneet ja päässee loppuviikosta kotiinsa.
Taas sai ihmetellä talkootyön tekijöitä. On ihmisiä, jotka antavat paljon ajastaan yhteisiin tapahtumiin, vaikka valtaosa meistä pysyttelee omissa puuhissaan. Nuorisoseuratalokin on kunnostettu enimmäkseen "kökkätyönä". Osallistuminen yhteiseksi hyväksi toivottavasti antaa tekijöille vaivanpalkaksi myös hyvää oloa, josta me laiskat jäämme paitsi.
Ohjelman lopulla oli arpajaiset ja bingo. Bingosin ensimmäistä kertaa. Mietiskelin siinä, mikä täällä päin saa ihmisiä suurin joukoin bingoon. Enoni vaimonsa kanssa kulki bingossa joka viikko seitsemänkymmenluvulla, vaikka sydän ei tahtonut kestää jännitystä. "Ota enemmän nitroa", oli lääkäri sanonut, ei kieltänyt menemästä. Silloin oli isoja voittoja, sohvakalustoja, kelloja, pöytäryhmiä, joita täällä Torpan nurkissakin edelleen on.
Toisten tapaaminen ja sosiaalinen osallistuminen kuuluvat bingoon, mutta myös toive saada onnettarelta jotain, - vaikka  kahvipaketin ja sokeria - odottaa jotain hyvää tapahtuvaksi, ylläpitää toivoa onnesta? Bingossa en voittanut, mutta arpajaisvoittona tuli mehupullo ja levy. En minäkään nyrpistellyt, kun numeroni sanottiin.

.