Olen aikaisemmin monessa yhteydessä kirjoitellut ikäihmisen elämäntaidosta, eläkkeelle jäädessä, vanhuuden saapuessa. Sitähän tässä nyt tarvitaan, elämäntaitoa, itsensä ohjaamista, jos haluaa voittaa yksinäisyyden ankeuden ja viettää päiviänsä tyynin mielin. Ei sitä kukaan minulle anna. Siis tee sellaista, mistä tulee parempi mieli. Syö suklaata, tee itsellesi ruokaa, ulkoile, ponnistele sen mitä voit, kuuntele musiikkia, lue, tee käsitöitä, mene johonkin, etsi huumoria, ole niin kuin sinulle sopii, mutta ennen muuta, rauhoita mielesi, katso ympärillesi, iloitse kaikesta kauniista mitä näet ja kuulet, siitä mitä muualla kaipaisit. Lintujen äänet, joutsenten, kurkien huudot, illalla nähdyt tähdet, tätä Torpan elämäähän kaipaisit muualla. Nyt olet täällä, aurinko pilkistää.Varmaan kaikki ulkoinen vielä järjestyy.
Salaa itseltäni jossain piileksii kuitenkin pieni toivo, että joskus elämä vielä yllättäisi jollakin uudella hyvällä.
Vuonna 1992 lahjaksi saamani kliivia puhkesi terassilla kukkaan, toisen kerran elämässään.
parhaat asiat elämässä tapahtuvat yllättäen ja uusi hetki on avoin kuin aava ulappa
VastaaPoista"Uusi hetki on avoin kuin aava ulappa". Onpa kaunis lause!
PoistaNiin. Koskaan ei voi tietää mitä jännää nurkan takana on odottamassa.
PoistaYhdellä kriisiin joutuneella ystävälläni oli nurkan takana odottamassa perhe, joka halusi ostaa hänen liian isoksi muuttuneen talonsa. Ja sillä rahalla löytyi heti uusi, ihana koti. Elämä kääntyi uuteen uomaan.
Poistavoi miten osuvasti osaatkaan pukea sanoiksi myös itselleni niin kovin tutut tuntemukset tällä leskeyden polulla. Näinhän se on, itse on elämä ja sen sisältö kasattava niistä sirpaleista joita on tähteenä, kukaan muu ei sitä puolestamme tee. Koen, että jonkinlaisen tyyneyden ja ehkäpä elämänilonkin löytäminen on jo velvollisuuskin edesmennyttä ja yhteisiä onnellisia vuosiaan kohtaan - siitäkin huolimatta että huonoja päiviä ja hetkiä varsinkin näin alkutaipaleella jatkuvasti tulee. Olen vielä työelämässä oleva eläkeikää lähestyvä naisleski, leskeytymiseni tapahtui alkuvuodesta kovin nopeasti edenneen sairauden myötä yllättäen. Blogiasi lukiessani olen voinut samaistua moniin kokemuksiisi, tarinasi ovat helposti luettavia ja niissä on selväkielisiksi sanoiksi puettuna tuntoja ja tunnelmia. Niitä lukiessa omienkin ajatusten ymmärtäminen helpottuu. Kiitos sinulle blogistasi, koen sen eteenpäin auttavaksi vertaistueksi! Toivon kaikkea hyvää elämääsi!
VastaaPoistaVoi kylläpä ilahduin kommentistasi! Lukijoista tiedän ennestään vain muutaman lesken. Olen kirjoitellut paljolti omaksi avukseni, mutta toivonut myös, että joku samantapaista kokenut voisi verrata siihen omia kokemuksiaan. Olen kirjoitellut näin avoimesti ajatuksella "yksityinen on yleistä", vaikka jokaisella on tietenkin ainutkertainen tilanteensa ja kokemuksensa.Kuinka löysit tämän blogin?
PoistaToivotan sinulle rauhan ja ilon keitaita ja voimia raskaisiin kaipauksen ja murheen aaltoihin.
Hei,
Poistamukava että rehellinen palautteeni ilahdutti sinua! Löysin blogisi googlettamalla, hakusanoja en enää valitettavasti muista. Tänä keväänä ja kesänä netti ja google ovat olleet ahkerassa käytössä, hakusanoina sairaudet, kuolema, suru, leskeys jne. Tavoitteena on ollut löytää sitä kautta vertaistukea ja tietoakin ja ainakin osittain tavoite on toteutunutkin. Kiitokset kauniista toivotuksestasi, mielenrauhaa ja voimia myös sinun elämääsi!