latvaan navetan takaa ja mustarastas istuu kuusen latvassa. Kurjet kriikuvat melkein yötä päivää. Olen kevätihminen, mutta tänä vuonna kevään odotus on murheellista. Vanhan arkistotallenteen näkeminen vei syvään alankoon, vaikka tietysti sen halusin nähdä. Tulevaisuus on takana. Ei tahdo aina jaksaa tsempata itseään. En yhtään ihmettele tutkimustulosta, että leskillä on kohonnut sydänkuoleman riski ensimmäisen leskeysvuoden aikana.Kuljen pihoilla ja vajoissa. Katselen hupenevia klapikasoja. On kuin näkisin hänenkin liikuskelevan siellä niinkuin vuosi sitten. Mitä hän nyt tekisi tai suunnittelisi? Kasvimaan laittoa, omenapuiden leikkausta, metsässä kaatuneiden puiden pienimistä ja vajaan kuljetusta. Meillä oli työnjako, että minä hoidin rivitalokodin pihan ja hän Torpan, paitsi että minä huolehdin koristekasveista.
Eilen sain itseni piristymään auringon myötä. Pyöräilin hautausmaalle ja laitoin haudan kauniiseen varhaiskevätkuntoon. Katselin ja kuuntelin tulvakuohuista jokea hautausmaan takana. Meiltä jäi toteutumatta hänen haaveensa asua joen rannalla.
Kotiin palattuani aloin lämmittää pihasaunan Aitokiuasta, johon hän vuosi sitten vaihtoi nopeammin lämpenevät komposiittikivet. Puun lisäämisen lomassa leikkelin omanapuiden ja liiaksi runsastuvan unkarinsyreenin oksia, haravoin, levittelin sammalsyöjää. Nyt tämä on minun tehtävääni. Ruumiillinen rasitus lievittää mielen rasitusta.Tuli ihanat löylyt, niistä osaan nauttia. -Kolme ja puoli vuotta Eskon kuolemasta. Nyt minä sen vasta hyväksyn, sanoi tuttava. Minulla on kulunut vasta kahdeksan kuukautta.
Teiltä jäi toteutumatta "hänen haaveensa asua joen rannalla". Mikä sinun haaveesi voisi vielä toteutua?
VastaaPoistaEi minullakaan aikoihin oikeita haaveita ollut. Se oli vain päivästä toiseen selviämistä.
VastaaPoistaTai oli semmoista, että kykenisin olemaan lasten kanssa niin,etteivät olisi minun murheestani ahdistuneita. Voi että. Vieläkin kurkkua kuristaa ja kyynelöidyn, kun tuon muistan.
Minulta jäi toteutumatta haave asua eläkkeelle jäämisen jälkeen Jyväskylän yläkaupungilla, niillä kulmilla jossa oli ensimmäinen kotimme, vihkikappelimme ja pienen puiston penkki, jolla meidän piti istuskella vanhana käsi kädessä.Se mielikuva vei minut muutaman kriisin läpi.Kerran siellä käytiinkin istahtamassa, mutta jäi lyhyeksi, kun oli kylmä tuuli. Asumisratkaisu muotoutui toisenlaiseksi monesta perustellusta syystä. Paikka saattaisi olla haave vieläkin, mutta ei nytkään ajankohtainen. Ihmisellä pitäisi olla haave, olla unelma, sanotaan. Joskus ehkä keksin sen, Ellinoora, jos aikaa on. Sinulla Marjatta aukeni pitkä elämäntaistelun aukeama nuorena leskenä.Onneksi elämä on ajallaan antanut tilaa haaveille. Kiitos kannustuksesta myös sille sähköpostin lähettäjälle, joka toivoi että jaksaisin kirjoittaa edelleen ja että hänkin käy samalla omaa surutyötään. Jaksanhan minä, kun se helpottaa minua. Ihmettelen vain, että erilaisessa elämäntilanteessa olevat ihmiset, muutamat ainakin, jaksavat näillä synkistelyillä päiväänsä pimentää.
VastaaPoistaJotenkin tuntuu, että tällä blogilla jatkat yhtä elämäntehtävääsi. Eläkekirjassasi annoit sanoja muille samaan tilanteeseen joutuville/pääseville ja joutuneille/päässeille, nyt tähän vaiheeseen... Minulle nämä sanasi valaisevat päivää, eivät synkistä.
VastaaPoistaPääsääntöisesti vanhoista pariskunnista toinen puolisko kohtaa näitä samoja vaiheita, harvoin pääsemme lähtemään yhtä aikaa. Tähän vaiheeseen ei päästä, vaan joudutaan. Luulen, että kaikki luemme tätä myös oman tilanteemme kautta.
Kiitos kommentista, mm! Kirjoitan tätä, niinkuin aikaisemminkin, pääasiassa itselleni, mutta sanotaan, että yksityinen on yleistä. Voin toivoa, että nämä kokemukseni voisivat olla vertaiskokemusta ja -tukea muille, jotka sattuvat tämän blogin löytämään.
Poista