"Ei jotakin tekemällä, vaan sallimalla tämän hetken olla sellainen kuin se on". Siinä taas minulle E.Tollen viisaus. Jotakin selkiytyi viime sunnuntain kirjoitusharjoituksessa. Muuan muassa luuloni, että minun pitää yksin kaikki hoitaa ja toimia heti. Huonosti nukkuneena ja väsyneenä olen nyt antanut itseni rauhoittua kaikenlaisesta hakemisesta.
"Tunne kiitollisuus, tunne ilo", sanotaan joogan lopussa. Viikottainen jooga on koko talven ollut kantava rakenne ja ihana hoitohetki. Vaikeinta siinä on asiasta toiseen hyppelehtivien ajatusten rauhoittaminen. Viime aikoina keskittyminen hengitykseen ja liikkeisiin on onnistunut paremmin.
Mutta ilo ja kiitollisuus. Ei niitä ole helppo säilyttää, kun rakkaussuhteen toinen osapuoli on kuollut. Ikävä ja menetyksen kipu on nytkin päällimmäisenä pinnalla. Pieniä kädenojennuksia löytyy edelleen:Käyttökelpoista Niveltehoa (toimii),D- vitamiinia, berberiiniä, hyvää jalkavoidetta ja hoitovoiteita, kamferttipillereitä, avaamaton hammastahna, kenkähoiteita, kurkumaa ja mustapippuria, shampoota. Luontaistuotekauppaa ja apteekkia rakastaneen miehen täyttämät keittiön hyllyt ovat pääosin tyhjentyneet.
Tänä aamuna sain miehen veljen välittämän linkin Ylen elävään arkistoon toukokuulta 1968. Miestäni haastateltiin opiskelijapolitiikasta, jossa sinä vuonna oli runsasta liikehdintää. Hän oli silloin 22- vuotias opiskelija-aktiivi ja olimme olleet kolme kuukautta naimisissa. Hän puhui hyvin ja kypsästi yliopiston asioista. Kuinka hän maalaispoika osasi sellaista? Ja siinä hän oli, nuorena aviomiehenäni, minä kotona odottamassa pienessä kodissamme tenttikirjojen keskellä. Tukka paksu ja tumma, kasvot sileät, rauhallinen olemus. Ihana mies tuli muistoissani kotiin.
Voi kun olisin saanut katsella tätä videota hänen kanssaan ja muistella kadonnutta nuoruutta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti