Pääsiäisiltana

Heräsin Torpan sängylläni, katsoin kelloa. Varttia yli seitsemän. Aamu. Eilen kello olisi ollut vasta vartin yli kuusi, ajattelin. Oli levännyt, raukea olo, lämmintä. Sitten vasta havahduin: Olin pukeissa, viltti päällä. Nythän on ilta! Olin nukkunut kaksi tuntia! Vieraitten lähdettyä olin tiskannut, hakenut pyörän varastosta ja ajanut kymmenen kilometriä. Oli aika rankka vastatuuli, sai ponnistella ylämäkeen. Sitten kävin mietiskelemässä infrapunasaunassa ja lopuksi suihkussa. Oli rento olo, tässä ja nyt, kaikki hyvin, vaikka ennen nukahtamista vähän pisaroin pois koko pääsiäisen ajan silmien takana kiertänyttä kaipausta.

Tässä ja nyt, läsnäolon voima, josta olen lueskellut Eckhart Tollen kirjoituksia. Mitä minäkään koko ajan haen tulevaisuuden ratkaisuja, ne syntynevät sitten kun on muutoksen tarve. Menneisyydestäkin tuli merkilinen vapautuksen tunne. Ehtoollispöydässä minua  ikäänkuin ensi kertaa uutena kohtasivat sanat "Sinun edestäsi annettu, sinun edestäsi vuodatettu". Voinko tosiaan uskoa kuin lapsi, että pääsiäisen ydinsanoma koskee minuakin, että voin todella jättää taakse vuosikymmeniä painaneet asiat, että kaikki on jo sovitettu! Pääsiäinen on kauan ollut minulle tärkeä aika, kärsimyksen ja ylösnousemuksen suuri, ihmistä lähelle tuleva ikuinen spektaakkeli, joka on kirvoittanut mahtavat musiikkiluomukset. Mutta tämä merkillinen ydin, sijaiskärsimys ja vapautus!

Olen tainnut tänä suruaikana saada lisää veljiä miehen veljistä ja vähän lisää lapsiakin. On kuin perhekunta olisi suurentunut, vaikka poissaolon aukko tuntui nyt erityisen suurelta. Ihana kummitytär isänsä kanssa oli viettämässä pääsiäistä kanssani. Oli vähän kuin ennen, nuorempana, kun meillä aina oli juhlapyhinä vieraita, yleensä näitä lähisukulaisia.
Juteltiin menneistä ja tulevista, muisteltiin, ajeltiin haudoille. Sisaruksen kuollessa ihminen menettää  pitkän ihmissuhteen, johon kuuluvat muistot ja vaiheet aivan pienestä asti. Se on suuri suru, jos välit ovat läheiset.

Miehen kanssa viimeistä pääsiäistä vietimme täällä kahdestaan. Lämmitettiin pihasauna, lepäiltiin, lueskeltiin, kuunneltiin pääsiäismusiikkia. Oli puhetta vieraista, mutta hän sanoi: -Ollaan vaan kahdestaan. Välillä tuntuu, että mielelläni jo astuisin sille portille, jonka takana Seppo olisi minua vastassa. Mutta en hennoisi jättää eläviä  läheisiäni vielä pitkään aikaan!

Sulavan lumen raikas tuoksu ja joutsenen töräytys tuovat kevään tuulahduksen, kun avaa ikkunan.