Miten voi yksivuotias olla niin veijari kuin pikku Ee on! Stand up- koomikon ura häämöttää. Ilmeily, virnistys, suloinen hymy, pikku temput, joilla saa aikuiset kiljahtamaan tai nauramaan. Kiljahtelua hän sai aikaan hyökkäämällä mumman varpaan kimppuun. Silmissä välähtää ennakkoidea, kun hän muistaa temppunsa seuraavana päivänä ja vilistää hampaitaan varpaita kohti. Hyväntuulista energiaa riittää ympäri taloa konttaillen. Mikä ilo, että Seppokin ehti hänet nähdä ja pitää hienon puheen Een ensimmäisissä juhlissa. Elämänsä viimeisen puheen.
Näin unta, että kuljimme pitkässä ihmisjonossa, Seppo, tytär ja minä. Se oli kuin turvapaikanhakijoiden jono kulkemassa hankalassa maastossa rajan yli. Välillä kadotin heidät ja löysin sitten istumasta penkiltä. Menin viereen seisomaan ja kysyin:- Oletko elossa vai kuollut? Hän vastasi:- No enpä oikein tiedä.Ymmärsin sen tarkoittavan, että on elossa, mutta heikossa kunnossa. Kiersin kädet hänen ympärilleen ja aloin itkeä. Seppokin itki niin että tärisi. Tytär vieressä kyynelehti myös. Siihen heräsin. Tapasimme siis kuitenkin, vaikka isoisä puuttui Een ensimmäisiltä synttäreiltä.
Seuraavaksi näin unta, että minulta irtosi hammas ja sitten lohkesi kaksi kerralla. Äiti sanoi aina, että sellainen uni tietää kuolemaa. Aina on sydämessä huoli siitä, että nuoremmilla olisi varjelus elämässään.Valo ja varjo ovat erottamattomia. Vaaleanpunaisen jälkeen tulee pian tummansinistä. Siinä oppii tarttumaan hetkeen.
Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.
tiistai 22. maaliskuuta 2016
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Minäkin olen kokenut suurta lohtua nähtyäni unessa poismenneen läheisen. Kaipaus kai heitä uniimme tuo, ikään kuin kertomaan missä itse menemme surussamme. Tuo yhdessä itkeminen on tosi kaunis lohtu-uni.
VastaaPoistaVanhastaan on kuoleman enteitä unista yritetty lukea. Minä en stereotyyppiselityksiin usko, vaikka sen uskonkin, että on olemassa erityisherkkiä yksilöitä, jotka aavistavat asioita ennakkoon.
Uni edesmenneestä on hetken lohdullinen palaaminen entiseen. Muistaakseni aina olen näissä unissa silti tiennyt kuolemasta.
PoistaUnien ennuskirjoja en ole harrastanut. Enemmän uskon, että unet jäsentävät asioita ja kiinnittävät niitä aivojen muistipaikkoihin. Outo uni joskus herättää kysymyksiä.