Sunwing-lomalla

Reissu on tehty ja kaupunki nähty, tätini sanoin. Mukava aurinkoloma isossa perhehotellissa, jossa puolet aikuisista oli isovanhempia. Oli hienoa nähdä viikon verran pikku Een hymyjä ja ryömimisen  muuttumista lähelle konttausta sekä antaa vanhemmille tilaisuuksia lähteä syömään kahdenkesken.

Olin suruissani, kun en huomannut ennen varausta, että pyhäinpäivä osuu lomaviikolle. Tuli myös kolme kuukautta miehen kuolemasta. En ole varma, vuotivatko nenäni ja silmäni sinä päivänä vain äkillisen flunssan takia.

Kuuntelin ja katselin yksikseni aaltojen ikuista liikettä ja pauhua. Muistan, kuinka kaksikymmentäkolme vuotta sitten katselimme niitä toisella aurinkosaarella. Istuimme iltaisin rantakallioilla ja ihailimme auringon laskuja ja seurasimme tyrskyjen jylisevää taittumista kiviin.

Ajattelin, että minun pitää nyt koettaa sanoa hänelle hyvästejä näissäkin muistoissa. Ei, miksi yrittäisinkään jättää häntä, sielunkumppaniani, pois mielestäni. Kun vain pysyisikin mukanani. Muutenhan sieluni on yksin. Katsellaan siis yhdessä.