Vierastyöläisenä

Norjan matka nosti mieleen lukioaikaiset kesätyöt Tukholmassa ja suhteen ruotsin kieleen. Kyse on kuusikymmenluvusta. Minulle tuli kova halu oppia vieraita kieliä, kun opettajan luona kuulin televisiosta kieliä. Silloin koko kulmakunta meni iltaisin opettajan asuntoon uutta ihmettä katsomaan. Kotiin kävellessäni sopotin tekokieltä riihen kulmalla. Kohta oppikoulun toisella luokalla löysin kirjeenvaihtokaverin, ruotsalaisen tytön, ja kirjoittelimme koko kouluajan. Pakkoruotsista ei ollut häivääkään, pikemmin kieli oli minulle mahdollinen portti maailmalle. Varakkaimmat menivät kyllä kesällä esim. Saksaan, mutta sieltä ei saanut kunnon palkkaa. Ruotsin mahdollisuuksista kuulin kavereilta. Lukioaikana olin ensin Uumajassa kotiapulaisena ja sitten kahtena kesänä Tukholmassa vanhainkotien sairasosastoilla. Ruotsalaistytöt eivät halunneet mummojen pyllyjä pyyhkiä, mutta meille suomalaistytöille se sopi ja saimme työpaikkoja. Vanhainkodit olivat kalliita yksityisiä laitoksia, mutta kummassakin oli vain yksi koulutettu sairaanhoitaja. Me muut olimme koululaisia. Yksi neuvoi panemaan makuuhaavaan voidetta, toinen talkkia.Työ oli aika raskasta, kiireisiä aamuvuoroja ulostuttamisineen, siivousta, syöttämistä. Tein yövuorojakin yksin. Mummot tykkäsivät meistä suomalaisista. Olimme ystävällisiä ja kilttejä heille, kerroimme treffeistämme,  he muistelivat menneitään, ne jotka puhuivat. Muistan vieläkin rouva Martinsonin, joka antoi minulle keittiötarvikkeita kaapistaan, kun olin syksyllä menossa vuokra-asuntoon asumaan. Palkalla pärjäsi nuukasti  eläen melkein koko talven.
Ruotsiin meno oli seikkailua, kun en ollut ennen matkustellut kotipitäjää kauemmas. Olin niin ujo, etten uskaltanut mennä laivan kahvilaan, kun en tiennyt miten siellä toimitaan. Laivalla jo tuli tuttuja ja osoitteita vaihdeltiin. Kirjeenvaihtokavereita oli välillä paljonkin. Uumajassa uutta oli jopa puhelimeen vastaaminen. Muistan numeron vieläkin: Ett nie sex sex åtta. Tukholmassa työpaikkojen osoitteet olivat Mosebacketorg 4 ja Danvikshem, Nacka 5. Edellinen on vanhankaupungin kupeessa, toinen  entinen luostarimiljöö puutarhoineen. Kieltä oppi lasten ja vanhusten kanssa. Suomalaisen seurakunnan kesäkoti oli tärkeä vapaa- ajanviettopaikka.
Muistoissani nämä kesät ovat parasta nuoruuttani. Oli paljon uusia asioita, oppimista, alkuväsymisen jälkeen pärjäämisen tuntua, rohkeutta, seikkailua, ystäviä. Ehkä ruotsalaiset nuoret olivat koppavia, mutta emme paljon sellaisia tavanneet. En kokenut väheksyntää. Kun oli ahkera ja ystävällinen, sai kiitosta. Toivottavasti tämän päivän vierastyöläisillä on samoin.