Pientä puhetta

Tuli luvatuksi yhden eläkejärjestön tilaisuuteen puhe Pienen eläkekirjan teemoilla.Olen välttänyt tällaisia haasteita. Olin jo kerran sanonut kysyjälle ei, mutta kun kysyttiin uudestaan, en kehdannut kieltäytyä. Ei- sanan käyttöön kannustetaan kovasti, mutta ei sen sanominen kovin kivaa ole eikä sillä saa ystäviä. Kun nyt ei ole työrutiinia ja aktivaatiotaso on muutenkin lepotilassa, valmistautuminen vaatii kierroksia.
No, tänään se tilaisuus oli. Ihme kyllä valmistautuminen oli nyt helppoa, ei tarvinnut edes valvoa yöllä. Oli oikeastaan mukavaa olla puhumassa. Väkeä oli 70 henkeä. Ilmeistä näki, että asia kiinnosti. Puhuin eläkelaaksosta, johon eri tavoin, rauhallisesti tai kolhiintuen, laskeudutaan työelämän vuorelta. Laakson toisella laidalla alkaa kohota vanhuuden vuori, joka herättää monasti pelkoja. Kerroin omista ja muiden kokemuksista näillä vuorilla. Kukkiva eläkelaakso avautuu, jos on saavuttanut riittävän tasapainon ja rauhan menneen ja tulevan kanssa. Referoin vähän IKIHYVÄ- projektin uusia tuloksia. Vakuutin, että emme ole pelkästään yhteiskunnan kuluerä. Eläkeajan elämäntaitoa on nähdä tämä hetki, sen hyvät puolet ja mahdollisuudet ja olla niistä kiitollinen.
Moni tuli juttelemaan tilaisuuden jälkeen. Itselläkin on ihan hyvä mieli, vähän kuin olisi perjantai ja työviikko takana. Hyväähän se virittäytyminen aivoille tekee, mutta palataan nopsasti eläkelaakson yrttikylvöjen pariin!