Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.
sunnuntai 18. toukokuuta 2014
Pääskysseuraa
Aamulla jo näin ensimmäisen pääskysen. Illansuussa istuimme pihalla syömässä vuoden ensimmäisen hellepäivän tainnuttamina.Pääskyspari, joka rakentaa pesää autokatoksen kattohirsille, istahti seuraksemme sähkölangalle visertelemään. -Mistä tulitte, olitteko viime vuonna poikasia vai vanhempia, muistatteko pihan, kyselin niiltä. Lintujen elämä on ihmeellistä. Nyt niille täytyy luovuttaa autokatos. Pesien ikävä puoli eli jätökset eivät ilahduta auton katolla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti