Täytyy taas kirjoittaa veljestä, kun nytkin on aihetta iloita. Hän tuli vuoden tauon jälkeen invataksilla Torpan pihaan aivan virkeänä. Akuutti tulehdus on taas parantunut. Hän halusi katsella saunaa, vajoja ja tiloja, joita ei ollut pitkään aikaan nähnyt. Lempeässä auringonpaisteessa kuljimme lähiteillä kuin menneisyysmatkailussa. Hän katseli metsiä, joissa oli tehnyt monenlaisia metsätöitä terveenä ollessaan. Käytiin sukulaispihassa tervehtimässä. Syrjäkylän puhdas tuuli oli mieluista hengittää: täällä saa oikein happea. Kauppakadun ja sairaaloiden ahdas piiri laajeni taas väljempiin, tuttuihin maisemiin. Pannukakku ja mansikkasose maistuivat. Hänen poikkeuksellisen hyvä muistinsa oli ennallaan. Nimet, päivämäärät ja tapahtumat ovat kuin kirjana edessä, niin vanhat kuin nykyisetkin. Minun pitää muistelemalla muistella, mitä tein viikko sitten. Elämäntilanteen ainakin jonkinasteinen hyväksyminen kahden vuoden jälkeen antavat hänelle rauhaa. Se on vaatinut voimia. Trauman aiheuttamat ja muut oireet ovat tällä hetkellä lievittyneet. En ole paljon kirjoittanut niistä, tuntuu että ne ovat liian yksityistä toisen jaettavaksi.
Nykyään yhä useampia sairauksia pidetään kroonisina tulehduksina, kuten diabetestä ja osin muistisairauksiakin. Akuutti tulehdus pahentaa aina tilannetta. Diagnostiikka ei ole yksinkertaista, kun fyysinen ja psyykkinen kutoutuvat monimuotoisesti ja tulkinnat muuttuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti