Sisustuspäivät

Ensin tytär palautti minulle valkoiset verhot, aivan hyvät vielä. Kokeilin niitä rivitaloasuntoomme, jossa majailimme monien kirkonkylämenojen myötä. "Kasarilook!", tuli heti mieleeni, sisustusohjelmien sanastoista. (kesti aikansa, ennekuin olin tajunnut sen tarkoittavan kahdeksankymmenlukua).Verhot oli ostettu vuonna 1983 Kokemäen kotiimme. Sinne tiiliseinien pehmennykseksi ne olivat sopineet, täällä kudos näytti liian paksulta. Tuli se koti muutoinkin vahvasti mieleen, varsinkin kun olin äsken sitä diakuvista katsellut, ihan hyvällä tuli, mutta mennyttä aikaa. Otin  verhot pois. Voi olla, että kokeilen niitä Torpan tupaan ennekuin vien kirpputorille.
 
Jotain muutosta voisi tehdä. Kuukausia oli puhuttu kirjahyllyn siirrosta työhuoneeseen. Keskiviikkoaamuna ei ollut muuta tekemistä. -Siirretäänkö nyt! kannustin. Mies myöntyi. Ja niin siirtyi 240 senttiä kirjahyllyä aika sutjakkaasti toiseen huoneeseen, josta vuodesohva taas siirtyi olohuoneeseen. Suostuin jopa miehen logiikkaan kirjojen siirtotavasta, vaikka en sitä ensin tajunnut. Täytyy myöntää.. Mies jätti samalla kahdeksan kassillista kirjoja sivuun. Kaksi kassia vietiin kirpputorille, loput jäteasemalle.
Sohva ei  kuitenkaan sopinut kirjahyllyn paikalle. Mummun raskas senkki hilattiin mattojen avulla korkealle kirjahyllyseinälle ja sohva sen entiselle paikalle. Nyt oli pula tauluista seinän peitoksi. Isot taulut oli aikoja sitten annettu lapsille, kun niille ei ollut tilaa. Nyt oli vapaana  iso tila viistosti  nousevan katon alla. Mies oli kulttuurikeskuksen ruokalassa katsellut esillä olevaa pihapiirin kuvaa, ei kuitenkaan Palmua. Vauhdissa kun  oltiin, käytiin ostamassa se. Taulujen asettelu oli pulmallista. Luin netistä ripustusohjeita. Seinä sai reikiä lisää ja taulut ripustuslenkkejä, kun kokeiltiin monenlaista. Seuraavana päivänä keksittiin mielenkiintoinen asettelu, joka sopi nousevaan linjaan.
Uusi taulu näytti tummemmalta kuin esittelyseinällään. Se toi ruskean värin tarpeen esille, että sulautuisi. Mies sanoi Helsinkiin lähtiessään:- Olisi mukava kun olisi ruskeat verhot.

Minä kiertämään paikkakuntaa, mutta ruskeita verhoja ei ollut kaupoissa eikä kirpputoreillakaan. Uusimman nurkassa oli kuitenkin outlet-osasto, siis uutta tavaraa. Siellä oli ohut, osittain läpinäkyvä verho, joka jossakin valossa on harmaa, mutta jossakin ruskea. Ostin sitä suitsait. Ompelin käsin  neljä verhoa, kun olen antanut ompelukoneen tyttären perheeseen. Ja kas, jotenkin ne sopivat vastapainoksi vastaseinän tummanruskealle senkille ja tasapainoksi ruskeakuvioiselle sohvalle ja tauluille. Olen aina suosinut vaaleaa kalustusta ja verhoja, mutta mies on haikaillut tummempia värejä silloin kun on jotain sisustuksesta tullut lausuneeksi. Sitä ei ole jotenkin vain otettu huomioon.


Taulu vaati valaistuksen lisäksi jotain oranssia, jotta kuu tulisi esiin. Lähdin etsimään, vaikka jalat jo särkivät. Yhdeltä kirpparilta lopulta löysin oranssin tyynynpäällisen. Tiimarin loppuunmyynnistä ostin muovitulppaaneja toisen taulun alle, kun taulussakin on tulppaani. Pitää viedä tuoda torpalta maitokannu maljakoksi. Stailaukset maksoivat muutaman euron. Pikatasoitteella sain kiinnitysreiät aika hyvin piiloon, ainakin talvivalossa. Puuhasin koko päivän, jotta mies kokisi yllätyksen palatessaan iltajunalla. -No etkö huomaa mitään, hoputin. -Olisin varmaan kohta huomannut, jos olisin kerinnyt katsoa ympärilleni. Nyt hänellä on viimeinkin ruskeasävyinen olohuone ja kirjastotyöhuone. Sopivat ne nyt minullekin.