Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä
kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.
perjantai 15. marraskuuta 2013
Lakonuhka
Määränpää on lekottelu Blue Lagoonin kuumassa altaassa lumisateessa, mutta saapa nähdä kuinka sinne päästään tai sieltä tullaan pois!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti