Monessa paikassa olisi mukava olla perillä, mutta olen alkanut vanhuuttani karsastaa varsinkin suuria lentokenttiä. Ystävyyskaupunkimatkalla matkustaminenkin oli miellyttävää, kun kaikki pähkäilyt tehtiin porukalla; että mistä mennään ja missä se portti on ja muuttuiko se lähtöaika. Tosiasiassa lentokentät ovat kyllä hyvin opastettuja.
Tutustuimme tanskalaiseen maaseutuun ja pikkukaupunkeihin Jyllannissa. Asuimme perheissä. Meille osui majoitukseksi suorastaan kartano sekä tosi mukava ja monitoiminen eläkeläispariskunta. Tila oli aiemmin ollut iso sikafarmi. Eu-maatalous ja kuntaliitokset puhuttivat sielläkin.Sai kerran elämässään kuljeskella kartanon puistikoissa.
Englantia piti
kyllä puhua, vaikka olimme liikkeellä pohjoismaisissa merkeissä. Nähtiin
huippumenestynyt tehdas, joka pysyttelee pörssin ulkopuolella ja
varmistaa siten säilymisensä paikkakunnalla. Nähtiin iso ekologinen
navetta ja juustola, joiden piirissä myös lapsuusmuistot navetanhajusta
ja kärpäsistä tulivat eläviksi. Käytiin kauniissa kirkoissa ja hautausmailla,
museossa, vanhainkodissa, pyhiinvaellusmajatalossa.
Oli paikallisen yhdistyksen vuosijuhla. Saimme mahtavia ruokia ja kuulimme monessa paikassa railakasta laulua. Tanskankielisiä sanoja jopa ymmärsi, kun ne sai lukea muiden laulaessa.
Ystävyystoiminta on hieno tapa matkailla. Tutustuminen ihmisiin ja paikkakuntaan on paljon syvempää kuin tavallisella turistimatkalla. Tapaamamme tanskalaiset olivat lämpimiä, laulavia, usein kätteleviä, ahkeria ja luonnonläheisiä viljavassa, kumpuilevassa maassaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti