Olen katsonut ilmeettömiä ihmisiä. Tiedän, että masennus ja useat ikäihmisten sairaudet tekevät ilmeettömiksi. En tiedä, ovatko näissä sairauksissa myös tunteet hiipuneet vai eivätkö ne välity kasvoille. Joidenkin ihmisten tunneviisari heiluu kolmesta yhdeksään, joidenkin kellon ympäri ja joidenkin vähän siellä kuutosen paikkeilla. Toivon, että itselläni säilyisivät tunteet ja ilmeet edes neljästä kahdeksaan. Täyttä ympyrää ne eivät ole koskaan osanneet heittää.
Ainakin luonto ilahduttaa minua edelleen. Luonnon näkeminen on myös
pysähtymistä ja läsnäoloa hetkessä. Pitää havahtua ja hakea iloa. Aikaa
eläkeläisellä siihen on.
 |
| Iltatiski mökillä |
 |
| Sielunmaisema |
 |
| Makuusopen ikkunasta |
Voisi tulla aika, jolloin kauneus on olemassa, vaikka siitä ei ota kuvaa. Hetki on olemassa, vaikka siitä ei kirjoita. Maiseman kanssa voi hengittää, vaikka kukaan muu ei sitä näe eikä tiedä siiitä. Vielä otin kuvia.
Yöllä oli elokuun kuutamo ja tähtitaivas, sielun ilo.
 |
| Aamusumua | |
 |
| Aamun kirkkaus |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti