Hölmöläisakan kutomukset

Istun taas Torpan tuvassa, kuuntelen hiljaisuutta, katselen auringonlaskua, odottelen kuutamoa ja kudon toista sormikasta.Vieläkin on lankoja, joista on tehty liivi, tuubihuivi ja myssy. Oli Novitan liiviohjeessa reilu lankamääritys. Nyt siis sormikkaat.
Tai aluksi en tiennyt, teenkö lapaset vai sormikkaat. Siitä on aikaa, kun olen sormikkaita väsännyt. Tuli vähän pullottavia, niin ei ole niin intoa riittänyt niihin. Peukalo tehdään samoin kumpaakiin lajiin.  Kun tultiin sormikohtaan, päätin kuitenkin alkaa tehdä sormia. Ensiksi pikkurilli ja niin edelleen. Laskin silmukoita. Niitä oli  40. Sormia ihmisellä on viisi, siis jaoin viidellä. Siis kahdeksan silmukkaa sormea kohti, pienemmille vähän vähemmän ja paksummille sormille enemmän, kaavailin. Ja niin kudoin kolme sormea valmiiksi ja aloitin neljännen. Sitten aloin ihmetellä: mikäs reikä tuohon vielä jää?
Sitten vasta paljastui minulle hölmöläisen laskutapa: peukalo ja viisi sormea!
Ei tarvinnut kuitenkaan purkaa, kun muistin pakkasessa puhelimeen vastaamisen: rukkanen pois, että saa painetuksi avausnappia ja sitten palelevalla kädellä kännykän pitely korvalla, kun ei saa sanotuksi, että odota, panen rukkasen takaisin. Niinpä jätin reiän sijalleen ja vahvistin vain  reunoja. Nyt minulla on sitten kännykkäsormikas oikeaan käteen. Puhelimen soidessa vain etusormi hivautetaan reiästä ulos ja sillä painetaan kännykän avauspainiketta. En ole varma, saako sormen hivutetuksi takaisinkin suojaansa, mutta muu käsi  ainakin on villan sisällä. Vasempaan käteen sormireikää ei taida tulla. Pitää keksiä uusi silmukoiden jakotapa.