Päivän paras

Mietin tässä, mikä on mielestäni päivän paras hetki. Kyllä se on aamu ja erityisesti aamukahvi. Joskus se tuoksuu, kun herään, joskus olen itse ensimmäisenä ylhäällä. Tänä aamuna valoisuus herätti viiden jälkeen ja kuudelta teki jo mieli kahvia. Seitsemänhän kello siis jo olikin tätä kesäaikaa.

Sunnuntain kunniaksi palastelin kahviin leipäjuustoa ja otin palan puolukka-kookospaistosta. Arkisin aamulla syödään munakasta. Avasin säleverhot, istuin aamiaiseni kanssa keinutuoliin. Mustarastas, uusi tuttavuus tällä pihalla, istui lintulaudalla ja selasi keltaisella nokallaan vähiin käyneitä siemeniä. Seköhän se talipallovaras on? Aamutoimien jälkeen vetäydyn takaisin sänkyyn lukemaan dekkaria, kunnes kroppa vaatii ulkoilmaa ja vähän liikuntaa.
Toiseksi paras hetki on illalla, kun saa sytyttää yövalon ja jatkaa lukemista, kunnes uni tulee.
Siinä välillä on usein vähän tylsempää niinkuin tämä pitkäveteinen päivä. Eilistä päivää piristi pyöräretki hautausmaalle hautoja haravoimaan.Nyt paluumatkan vastatuuli painaa jäsenissä.Että tällaisia huveja täällä.

No, vielähän tässä pystyy itse päättämään, milloin nousee ja milloin menee maate, jopa milloin menee vessaan. Sekään ei ole itsestään selvää.

Tulevaisuuskuvia

-Ei se nyt auta muu kuin pitää itsensä kunnossa, tuumasi vesivyöjumpan kumppani saunan lauteilla. Kotona on pärjättävä itse, ei kukaan meitä enää hoida. Hän kävi viikossa neljässä eri jumpassa - kuntosalia, tuolijumpaa, niska-hartiajumppaa ja vesivyötä. Toinen kertoi käyvänsä kaksi kertaa viikossa jossain kuntoilussa lenkkeilyn lisäksi. Hän arveli, että pitää vanhana pystyä hoitamaan vielä ukkokin. Uimahalli menee pitkäksi aikaa remonttiin, kuinkas nyt pärjätään, oli lauteilla huolenaiheena. -Sydän saisi kyllä pettää sopivasti, kun kunto romahtaa, ettei tarvitsisi kitua. Kuinkahan sen järjestäisi? Näiden tulevaisuuskuvien päälle huokaistiin: -Olipa hyvä jumppa!

Tänään menin keskellä päivää vesijumppaan, kun tuli hyvä tilaisuus. Otin oikein pitkän kaavan mukaan. Kun poreallas kuohuili vapaana, istuskelin välillä sielläkin. Yleensähän se on eri ikäisten miehenpuolien täyttämä. Tuumailin, että tässä on  nyt virkistystä muorille ihan tarpeeksi, kiitos vain kaupunginäideille.

Downgrading

Kirjastoautolla tuli puhetta maan kiristyvästä taloustilanteesta. -Ei siihen muu auta kuin elintason lasku, downgrading, sanoi kirjastoauton nuorempaan polveen kuuluva kuljettaja. Termi oli tässä merkityksessä minulle uusi, mutta tarkoittanee lähinnä samaa kuin downshiftaus- leppoistaminen, hidastaminen, taloudellisten arvojen muutosta painottaen.  Alle kolmikymppisissä on keskustelukumppanini mukaan paljonkin niitä, jotka kannattavat elämäntavan yksinkertaistamista tai varautuvat siihen. Hänellä itselläänkin on paljon tavaraa, josta aikoo luopua. Tästähän minä innostuin kuvaamaan menneiden vuosikymmenten elämää, että elettiin sitä silloinkin, kun ei nyt sodanaikaiseen puutteeseen tarvitsisi mennä.
Minun ikäpolveni ihmisistä suuri osa tottui jatkuvaan palkkojen nousuun ja siihen, ettei saavutetuista eduista luovuta. Tarpeenhan se elintason nosto sotien jälkeen oli, mutta mentiin kai liian pitkälle. Työn kalleus vei työt halvempiin maihin. Unohdettiin suu säkkiä myöten eläminen ja nyt se kostautuu, kostautui pahasti jo yhdeksänkymmenluvulla suuren velkakuplan puhjettua. En tiedä, onko olemassa hallittua ja oikeudenmukaista elintason laskua. Tänään kuulemani asenne yllätti  ja herätti toivoa, siis se että täälläpäinkin näistä keskustellaan. Nuoret eivät täällä käy kirpputoreilla, nuoretparit rakentavat ökytaloja. 

Tänään on hiljainen päivä Torpalla. Aamupakkasessa rapsahteli sentin lumipeite askelten alla kuin hankikanto,kun keräilin miehen karsimien omenapuiden oksia maasta. Meillä on aina pitempään lunta kuin muualla lähialueilla. Taloa kiertävä aurinko on iltapäivään mennessä lämmittänyt tuvan kahteenkymmeneenkahdeksaan asteeseen. Kello raksuttaa kuuluvasti, muuta ei kuulukaan, paitsi hiljaisuus. Minua väsyttelee monen päivän osallistumisten jälkeen. Hidastaminen tapahtuu aivan luonnostaan.

Opintoretki

"Kirppis on suljettu tänään. Koulutustilaisuus". Minullekin tuli siis vielä koulutusta! Kyseessä oli vapaaehtoisten opintomatka Seinäjoen Ecocenteriin ( kierrätystä, kirpputoria, metalli-ja puupajaa, ompelimolla, laajasti kotipalveluja) sekä seurakunnan vapaaehtoiskeskukseen, jonka piirissä myös on moninainen palvelutarjonta tukea tarvitseville lähimmäisille. Hienoa on kuulua tähän joukkoon, täytynee vain lisätä osallistumista. Uusia ideoitakin löytyisi, mutta toteutus ei liene sen joutuisampaa kuin työelämässä. Opin siellä, että ottaa vähintään kaksi vuotta, ennenkuin uuden idean voi odottaa saavan tartuntapintaa. En minä nyt ala mitään ajamaan, ei sillä.
En aikonut ostaa mitään, mutta pitihän sitä kannatuksen vuoksi parin lisäkassin kanssa palata. Tädin pyöreä patakin sai soikean kaverin.

Pelastus

Minulla oli kyllä muutamasta syystä sellainen olo, että teki mieli lähteä jonnekin kauas, mutta olimme ilmoittautuneet paikallisen opiston Raamattukurssille jatkona viime vuoden kursseille. Kyllä tämäkin retki vei kauas paikassa ja ajassa. Oli kiinnostavaa kuunnella nuorten pappien selkeitä selvityksiä Uuden Testamentin tekstien taustoista ja tulkinnoista. Välillä luettiin vuorotellen.  Körttityylissä sanoma voittaa muodon, ymmärrys kirjaimellisuuden, siksi se miellyttää minua. Olen kyllä kuullut, että vapaamielisyydelle on nousemassa vastaliikettä. Oppijaksojen alussa kajahtaa aina komeasti miesäänin värittyvä körttivirsi. Huomisaamuna emeritusrovasti johdattaa ryhmämme Marianpäivän jumalanpalvelusteksteihin.
Kokopäiväinen istuminen vain ottaa tiukille. Istumalla olen pilannut selkäni ja välttelen istumista. Onneksi ehdin vesivyön  kanssa uimahalliin ennen sulkemista. -Pelastus! sanoin kun tulin kotiin.

Ilmojen välissä

Luulin jo, että tämä on ensimmäinen talvi, etten hiihtele yhtään metriä. Sakea lumisade oheni ja maassa on kymmenen sentin kerros lunta. Hain monot vintiltä ja sukset vajasta. Suuntasin tasaisille kesantopelloille, tein latua niiden ympäri. Luoman varressa on vaihteluna pieni mäki, jonka kyllä kolmivuotiaskin laskisi. Lumentulo lakkasi kokonaan ja taivas kirkastui talvensiniseksi, lumitimantit löytyivät. Yöllä pakastunee hyvinkin kylmäksi. Nyt olikin ilmojen välissä hieno hetki suksitella. Keuhkojen raskas sisäilma hapettui raikkaaksi. Parin kilometrin tallusteluun jäi varmaan tämän talven suksitie. Pellon reunalla muistelin tykkilumisten kuusten lomassa kaarteilevia, mahtavia Ainiovaaran ja Romakkavaaran latuja.

Aina on myös varjoa. Mieltä kiertää eilinen yllättävä tora kotiinsa päässeen veljen kanssa. Sellaisesta puhdistaa lumen valo, mutta maailmanpoliittista varjoa ei voi hallita. Voi vain toivoa, ettei rauhan taivas kiristy talvisodan pakkasiksi, joista juuri luin. Raatteen hyiselle tielle joutuivat ukrainalaisetkin, oudot sukset jalkojensa alla.

Mielen maisemaa

 

Kai tässä loppuajat lähestyvät, kun mieli liikkuu yli kuudenkymmenen vuoden takana, tyhjilleen jääneen kotimökin tantereilla. Tuossa minä olen taas matalan navettarakennuksen katolla. Sieltä avautui avara maailma järvelle asti. Kun olin nelivuotias, huomasi ohipyöräilevä Olavi minut ja meni tupaan ilmoittamaan: - Teijän kersa on katolla! Siitä tuli hässäkkää, että kuinka minut saadaan alas. Ihmettelin asiaa, olinhan kiivennyt sinne harva se päivä kiviperustalta hirren kautta pärekatolle ja samaa tietä alas. Nyt minun piti mennä huusin katolle ja siitä isä sai nostetuksi alas. 

Minulle tulee tästäkin muistosta olo, että ilma oli erilaista, puhtaampaa. Se ei ainakaan ollut täynnä sähköaaltoja.