Mummutouhuja

Elämä järjestää kaikenlaista puuhaa. Kuluneella viikolla olen taas ollut veljen "asiainhoitajana"" eli soittanut puheluja lääkäreille, osastonhoitajille, fysioterapiaan, vakuutusyhtiöön. Ja nyt tuli lopulta hartaasti odotettu kutsu kuntoutusjaksolle keskussairaalaan, heti maanantaina. Fysioterapian jatkositoumuskin on luvassa. Kyllä jokaisen  ikäihmisen olisi tarpeellista koettaa ajoissa sopia, kuka alkaisi minun asioideni hoitajaksi, kun en itse enää pysty hoitamaan monimutkaisia asioita. Ei ne tahdo muutoin edetä.
Itsellenikin piti varata fysioterapia ja glukosamiinilääke, kun vanha varpaan tyvinivelvaiva pistää taas kuin puukolla ja tekee kävellessä kipeää.

Asioinnin lomassa on mukava ottaa tuon tuostakin käsiin pieni käsityö. Tein ensin tyttärentyttärelle punaiset sukat. Pojalle kanssa, tuli illalla mieleen. Muistin, että minulla on toinenkin käsityökori yläkomerossa. Siellähän oli jäännöskerää ja lankamyttyä hyvinkin sukkatarpeiksi. Sukkien kokoaminen niistä on melkein kuin luovaa toimintaa. En yrittänytkään tehdä niistä aivan samanlaisia.

Toisessa kuvassa on mukana kirpputoriaarteita, kaksi Topeliuksen koottua  ja Anni Swanin sadut.  Siellä on Koivu ja tähti, Parempi tie (Tutteli ja Putteli), Adalmiinan helmi, näytelmiä jne. Saapa nähdä, mikä on vastaanotto, kun niitä iltasaduiksi huomisiltana tarjoilen.
Etsin aina lapsuudessa luettua ja sitten kadonnutta satua, jossa toistuu lause "Sama kuu loisti paratiisissakin". Se lause avasi minulle jollakin tavalla historian ja maantiedon perspektiiviä.Voisikohan se olla Topeliuksen kirjoittama? Samassa kirjassa oli mielestäni satu, jossa karhu auttaa salaa pikkutyttöä marjanpoiminnassa. Näin sitä siis mummuina tullaan lapseksi jälleen!

Vuosietappi

Viime viikolla, 16.1,  tuli vuosi kuluneeksi veljen onnettomuudesta. Silloin oli hengenmeno lähellä ja taistelu elämästä alkukuukausina kova. Voi varmaan sanoa, että tilanne on nyt vakiintunut.  Hän saa monenlaisia apuja ja työnjakokin toimii. Kutsua kuntoutusjaksolle ei vain ole kuulunut. Soitin kuntoutusosaston osastonhoitajalle, koetin puhua. Muutoksia veljen tilassa ei ole "kotiutuksen" jälkeen juuri tapahtunut. Oheisvaivatkin jatkuvat, kuten ontelohaava. Kai veli on jotenkin tottunut riippuvaiseen elämäänsä ja osaa hyvin myös pyytää apua. Hyvä itsetunto on kantanut. Ystävät eivät ole hylänneet. Saa nähdä, miten käy vahingonkorvausanomuksen kanssa.
-Elän toivossa, hän sanoi. Se tarkoittaa kävelemistä. Toivo ylläpitää mielialaa. Kun nyt edes se haava paranisi ja hän pääsisi saunaan ja uimaan, on minun toivoetappini. Ja että tottumus auttaisi todellisuuden hyväksymistä.

Uuteen vuoteen

Pojalla on jo vuosi vaihtunut Malesiassa. Meillä se lähestyy. Toivotan lukijoille lähellä, kaukana ja sillä välillä valpasta enkelivartiota ja paljon siunausta tulevalle vuodelle. Etsitään hyvää, iloista tai kaunista! Kyllä sitä löytyy sen keskeltä, mitä tapahtuu.

Tuunausta

Löytyihän sitä lankaa, jota eilen kaipasin. Otin oppia käsityöystävältäni. Purin kirpparilta ostamani villatakin hihat, jotka olivat liian suuret. Kudoin pienet tereet hihanreikiin. Nyt minulla on lämmin liivi ja kaksi kerää lankaa.

Mies kirjoittaa pää höyryten ja innolla tieteellisiä artikkeleita ja isompaakin on suunnitteilla. Minä puuhailen hartaasti tällaisia pikku puuhailujani. Mies kiittelee. että olen ollut mukava kumppani jo pitkän aikaa. Mistäs se johtuu? Siitä, että minulla ei ole enää työstressejä. On minulla itse asiassa yksi juttu jossain hyväksyttynä jo ajat sitten, mutta eivät taida saada sitä ulos. En välitäkään, se voisi häiritä rauhaani. Kuten kertalämmitteisen pihasaunan lämmittämistä ja tätä kylvyn jälkeistä raukeutta. Eläkkeellä voi vähän tuunata koko elämäänsä.

Pitkä ilta

Miten tämä ilta tuntuu niin pitkältä? Kello on vasta puoli viisi. Pimeätä oli jo ollut hyvän aikaa. Pitkä ilta vielä edessä. Tein yhden sudokun ja krypton.Nyt ei ole mitään tekemistä. On hiljaista. Lankaa ei ole kudottavaksi. Lukea ei huvita, vaikka kävin eilen kirjastossa. Televisiosta ei tule mitään. Miksi minulla ennen oli täällä aina tekemistä ja aika kului hyvin? Nytkö se eläkeajan kyllästyminen alkoi?  Ajan kuluksi aloin kirjoittaa tällaista höpötystä. Kamarin sängyltä alkoi kuulua kuorsausta. Silloin huomasin, että minuahan väsyttää myös! Nukuttaa suorastaan. Uni oli viime yönä katkonaista veljen luona käynnin jälkeen.

Milloinhan tämä siirtyminen paikasta toiseen alkaa tosissaan väsyttää? Onko tässä oikein järkeä?  Jyväskylässä vietettiin matkalta paluun jälkeen tosi ihanaa aikaa lastenlasten kanssa. Eilen sitten pakattiin  viisi laukkua (matkalaukku, kolme muuta kassia, kylmälaukussa loppuruuat) ja tultiin rivitaloasunnolle. Joku oli lakaissut portaamme, se tuntui mukavalta. Sisällä oli lämmintä. Purettiin sinne kuuluvat tavarat ja pestiin pyykkiä. Tänään siirryttiin pienemmin pakkauksin Torpalle. Täälläkin oli piha ajettu sileäksi ja portaat lakaistu, naapuri varmaan. Sisällä oli lämpöä kymmenen astetta. Mies teki tulet hellaan ja takkaan, minä laitoin karjalanpaistin hellanuuniin. Se tulee siellä kuin itsestään. Ehkä tekee hyvää aivoille, kun kokkaa kolmessa paikassa peräjälkeen.

Kävin lenkillä tuvan lämmetessä. Lumi on niin puhdasta, lumiset kuuset kauniita. Taivaanranta oli pehmeän sininen ja siitä taivas punertui kevyesti ylöspäin. Alkoi vähän hämärtää, mutta lumi hohti. Syrjäkylän lapsi ei siihen kyllästy. Kyllä tämä  tästä taas. Päivä pitenee ja ilta lyhenee. "Uutenavuonna on päivä jo kukonaskelta piree", sanoi äitivainaja aina joulun alla. Minäkin kirjoitan sen joka vuosi.
 ---
Aina se yksi vanha mummolavitsi huvittaa, kun sen aidosti huokaistuna kuulee: Mitkä ovat maailman kauneimmat valot? Lasten perheen auton perävalot viikon vierailun jälkeen.

Erilainen joulu

Pyhän Kolminaisuuden kirkon pylväskynttelikkö

Yli neljäkymmentä kertaa olen laittanut joulua omieni lisäksi sukulaisille. Miehen mielestä nyt oli aika minun mennä valmiiseen pöytään. Vakituinen joululapsemme eli poikamme on kumppaneineen Borneolla, tyttären perheen kanssa vietettiin ennakkojoulua. Veljelläkin oli oma joulunsa palvelutalossa, joulukirkko ja monia vierailijoita tiedossa.

Menimme Jyväskylän kautta Viroon kylpylään. Matka-Vekan bussi vei lähipysäkiltä satamaan ja Tallinnasta taas vietiin Aqva Spa-kylpylään Rakvereen. Tungosta oli, kolmen tavanomaisen bussin sijasta tälläkin matkanjärjestäjällä oli kahdeksan bussia liikenteessä. Yllättävän paljon ihmiset matkustavat jouluksi pois kotoa.
Rakvere on 17000 asukkaan virolaisvaltainen kaupunki Tallinnasta kaakkoon. Bussimatka kesti puolitoista tuntia. Tarvas-härkä tervehti tulijoita lumisen kaupungin valleilla.Kaupungin toriaukealla on Arvo Pärtin polkupyöräpoikapatsas, jolle kaupunkilaiset olivat nytkin laittaneet kaulaliinan kaulaan.
Matkaan oli lähdetty neljältä aamulla. Seuraavana yönä nukuin hyvässä sängyssä 11 tuntia, mikä on varmaan nukkumisennätykseni. Sellainen on huonouniselle joululahja!

Kylpylä oli saunaihmiselle hyvä, oikein hieno suorastaan. Oli monenlaisia altaita, kylmiä, viileitä ja lämpimiä. Oli kahdenlaisia höyrysaunoja, suolasauna, infrapunasauna, kolme tavallista eri lämpöistä saunaa, lämpimät kiviset lepotuolit. Siellä oli mukava lekotella. Oli hyvästi selkää hierovia suihkuja ja lapsille huikea liukumäki. Melkein parasta oli uiskentelu lämpimästi höyryävässä turkoosissa ulkoaltaassa, kun toiseen suuntaan uidessa näkyi täysikuu ja toiseen suuntaan kivinen kirkonseinä ja torni.
Meillä oli myös kolme kevyenlaista hierontaa ja filippiiniläiset hierojat.

Ruoka oli hyvää, parempaa kuin kotona. Muulloin oli pöytiin tarjoilu, mutta aattona oli joulubuffet musiikin kera. Oli lohta, kinkkua, salaatteja ja erikoisen hyvää lämmintä hapankaalia ja niin edelleen.Laatikoita ei ollut, mutta niitä emme kaivanneet.
Aivan hotellin vieressä oli keskiaikainen Pyhän Kolminaisuuden kirkko. Siellä oli joulumessu kolmeen kertaan. Menimme kello neljän tilaisuuteen. Kylmä kirkko toi mieleen lapsuudenajan kotikirkon. Täysi kirkko lämpeni messun aikana. Laulujen sävelmät olivat tuttuja, vain kaksi niistä oli vieraita.

Väliajoilla kuunneltiin suomalaisen TV 1:n jouluohjelmia ja luettiin lahjakirjoja, Lundbergin Jää oli hieno perheromaani, Lipastin Rajanaapuri hauska.
Tapaninpäivänä palattiin. Satamien ja laivaan siirtymisten tungos pitää vain rauhassa sietää.
Millainen on erilaisen joulun arvio? Voisin tehdä sen uudelleen. Parasta tässä oli oikeastaan joulualusajan ylellinen joutilaisuus. Eihän sitä tässä iässä enää osaa missään virittäytyä kovin ihmeellisiin joulutunnelmiin. Se on vain hetken välähdys, joskus isojen lumihiutaleiden leijailu, joskus kynttilän heijastus ikkunassa, lempeä toivotus kumppanille. Varjon matkaan heitti vain veljen soitto jouluaattona, että pitäisi kohta tulla korjaamaan hänen kännykkänsä laturia, että mitä te siellä niin kauan teette.(Hänelle on nyt ensimmäisenä arkipäivänä toimitettu uusi laturi).
Uutta vuotta otetaan vastaan Torpan perinteisissä puitteissa.

Luopumisen ilo

Lapsenlapsi oli toivonut vanhaa kirjoituskonetta, sellaista jossa on "reaaliaikainen printteri". Meillä oli vintissä sellainen. Uutta nauhaa ei kirjakaupasta löytynyt, mutta laskukoneen nauha sopi. Kokeilin kirjoittamista. Tuntui hauskalta, kun vanhat kosketukset palautuivat mieleen vuosikymmenten takaa. Vävy oli kaivannut ompelukonetta. Minä en ole enää ommellut. Huollatin koneeni hyvään kuntoon. Pikkutyttö toivoi omaa tietokonetta. Meillä oli pieni, ylimääräiseksi jäänyt. Lasten soitin oli rikkoutunut. Meillä oli CD-soitin, jonka radio-osa ei enää toimi. Kierrätys ja vastaanottajien ilo tuntuivat hyvältä. Tässä iässä luopuminen nuoremman polven hyväksi pienessä ja isommassakin mittakaavassa tuntuu paremmalta kuin oman lisääminen. Se tuntuu vähän joululta.