Kesäaika

Käytiin saarimökillä ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Tämä on meille kahdeskymmenesviides mökkikevät. Pikkuinen järvisaari hankittiin, kun olin tukehtua Kruunuhaan kevätpölyyn, henkisesti varsinkin. Tämä vaatimaton, vailla mitään mukavuuksia oleva kesäpaikka on miellyttänyt yllättävästi myös nuorta väkeä, omien lisäksi lasten serkkuja ja kavereita. Pojan keski-ikäiset ystävät tulevat vieläkin kerran kesässä sinne viikonlopuksi. Minusta on mukavaa, että myös pojan helsinkiläiset kummilapset odottavat saareen pääsyä. Metkaa on, että ihmiset viihtyvät lomilla pienissä tiloissa, kuten veneissä, asuntoautoissa ja tällaisessakin 20 neliön mökissä, vaikka aina rakennetaan suurta ja komeaa kaikin mukavuuksin. Läheisyys lämmittää.

Mökin kesäaika alkaa siitä, kun vedän heti tultuani käyntiin ikkunoiden välissä olevan ison herätyskellon. Lähtiessänikin vielä vedin sen raksuttamaan itsekseen vetonsa loppuun eloon herätetyssä  tuvassa.



 Kaikki oli ennallaan, paitsi yksi puu oli kaatunut toisia puita vasten. Rungot ovat jännitteisinä kaarina.  Samantapainen  tilanne aiheutti veljeni tapaturman. Runkojen jännitteet ja oksien takertumiset voivat aiheuttaa pahoja yllätyksiä, kun runkoja aletaan raivata.Veljeni puut olivat paljon isompia kuin nämä. Rauhoituin vähän veljen eilisestä sairauskäänteestä, kun sain uuden tutkimusajan siirretyksi sairaalassaoloajalle, niin ettei hänen tarvitse varustautua siihen heti uuteen kotiin muuton jälkeen.

Haravoin lämpimikseni kivisiä pihoja. Tuumailin, mitä terasseja "Huvila ja huussi"- ihmiset sinne keksisivät. Minäkin suunnittelin alkuvuosina kaikenlaista, mutta mitään ei tehty. Nyt olen tyytyväinen tähän alkuperäiseen luontomökkiimme.
Yllätys oli, että ensimmäistä kertaa saaresta löytyi kukkivaa mustikkaa. Jospa järvi suojelisi kukkia  hallalta. Piti ainakin kuva ottaa muistoksi. Torpan ympäriltä taisi halla taas viedä kaikki. Saisi tämä ilmasto vähän lämmetä.

 

Hälytyskellot

Veljelle oli tullut kotiinsa kaksi kirjettä sairaalasta; toinen oli erään erikoislääkärin tutkimuksen lausunto ja toinen oli kutsu  tähystystutkimukseen toiseen yksikköön tämän lausunnon pyynnöstä. Kuinka tällaiset kutsut saavat ne yksinäiset sairaalapotilaat, joiden kotipostia ei kukaan ole seuraamassa?
Tutkimusaika on muutaman päivän päästä  muutosta uuteen kotiin. Tietenkin se järjestyy, mutta on harmillista valmistautua heti uuteen sairaalakäyntiin, kun mieli suuntautuisi uusiin asioihin. Veli oli harmissaan.
Suuri, puristava huoli avautuu sanasta" tuumoriepäily". Netistä löytyi lisäpelkoa: tämän syövän oireina mm muutoksia entiseen toimintaan, äkillistä painonlaskua ja anemiaa. Niitä veljellä oli viime kesästä alkaen. Anemia tuli esiin verenluovutuksen yhteydessä. Emme saaneet häntä menemään lääkäriin, rautatabletteja hän söi.
Mitähän nämä hälytyskellot nyt soittavat? Eikö tässä päästäkään normaalielämää kohti?

Kesäpäivä

Tänään tuli 14 vuotta enoni kuolemasta: hänen joka ikänsä lapsettomana tuskaili, kuka jatkaisi vanhan talon pitoa, tämän torpan, jossa minäkin olen syntynyt. Neljätoista vuotta olemme täällä kulkeneet, ensin kymmenen vuotta neljänsadan kilometrin päästä, nyt kahdenkymmenen viiden kilometrin läheisyydeltä. Olemme huoltaneet taloa ja levänneet  syrjäisessä hiljaisuudessa. Pyöräilin hautausmaalle enon ja vaimonsa haudalle, lannoitin ja kastelin maasta nousevia kuunliljoja, pikkusydäntä sekä nuutuneita ruukkuorvokkeja, pesin siitepölyn nimien päältä. Retkeni aikana oli vuokraviljelijä käynyt kylvämässä viimeinkin kuivahtaneet  pellot.

Aina siis löytyy ratkaisu, vaikka se voi olla pitkään hämärän peitossa.

Ihana kesäpäivä, nyt ainakin sellainen oli. Talo on lämmennyt, eteinen on lämmin, vintinovea voi pitää auki. Talvella peitän sen vilteillä ylhäältä hyytävän kylmän suojaksi. Tyttären perhe oli taimikkotalkoissa, lapsenlapset juoksentelivat saunasta alastomina ympäri pihaa, pääskyset kaartelivat pihapiirin päällä ja pujahtelivat autokatokseen pesärakennuksilleen.

Muuttolupaus

Tänään oli sairaalassa iso kokous, jossa sairaalan kuntoutustiimi lääkärin johdolla sekä palveluasuntolan kaksi työntekijää kävivät läpi veljen tarvitsemaa hoitoa, toimenpiteitä ja kuntoutusta. Paljon siinä oli asiaa. Työntekijät pyysivät päästä yhtenä aamuna seuraamaan hoitotoimenpiteitä ja tiettyjä laitekuntoutuksia. Kyllä se nyt siis totta on, että veli saa asunnon tästä vammaisille rakennetusta kerrostalosta, joka sijaitsee kotipaikkakunnalla hyvällä paikalla keskustassa  pääkadun ja joen välissä. Työvoimaa on luvattu lisätä. Sairaalan kuntoutuspoliklinikan lääkäri ja kuntoutusohjaaja ovat pysyvästi kuviossa mukana. Sieltä tulevat mukaan myös kuntoutusvälineet seisontatelinettä myöten, sairaalasänky jne. Kuntoutus hankitaan asuntolan läheltä. Henkilökohtainen avustajakin on luvassa. Hänen apuaan tarvitaan siirtymisiin, kuntoutuksiin, ulkona liikkumisiin ja harrastuksiin. Henkilökunnassa on sairaanhoitajia ja lähihoitajia, myös yövuorossa. Veli ei pysty esim. vaihtamaan asentoansa yöllä. Kaksio kaipaa kunnostusta edellisen asukkaan jäljiltä, joten päivämäärää ei pystytty nyt sopimaan. Me sisaren kanssa huolehdimme muun varustuksen ja muuttotoimet.
Kyllä hyvinvointiyhteiskunta auttaa hyvin, sanoi veli. Minkähänlaista tämä olisi jossain toisenlaisessa maassa?

Löytöjä

 Olin taas sisareni apuna siivoamassa hänen ja veljen omistuksessa olevaa kotimökkiä. Puunasin ja kiillotin veljelle vietäviä huonekaluja.
Vintiltä löysin itse tekemäni mekon, johon mahduin vuonna 1965. Painoindeksini oli 18. Olin ylpeä itsehallinnastani, kun olin teholiikunnalla ja vähällä syömisellä laihtunut 15 kiloa.Näytin  kerran miehelle valokuvaa itsestäni tässä mekossa. Hän ei ihaillut hoikkia sääriäni, vaan sanoi:"Lonkkaluut vain törröttävät".
Nyt minullakin on äidistä muistoesine; itse antamani kuppi, jonka sisareni antoi takaisin. Se ei ole kulunut käytössä.

Kiersin pyörällä kauniin kotikyläni järven ympäri, kymmenen kilometriä. Näin monia  taloja, joissa lapsena vietin paljon aikaa. Muistan talot, joissa oltiin seuroissa tai kinkereillä.Tuli hyviäkin muistoja mieleen.Yöksi en kuitenkaan halunnut jäädä, vaikka sisko jäi.

Kaunein aika

Minusta tämä aika on vuoden parasta aikaa. Valo lisääntyy vielä kuukauden ajan. Silmut ovat puhjenneet, mutta tällä korkeudella lehti on vielä pieni. Narsissi ja tulppaani kukkivat ja leskenlehti, vuorenkilven tertut punoittavat, mutta muu flora odottaa vuoroaan - syreenit, tuomi, pihlajat, ruusut, koko luonnonkukkien rönsyvä rikkaus.Ruoho on vihreää, mutta vielä ei tarvitse leikata. Käki kukkuu vielä yli kuukauden ajan. Aurinko lämmittää keinussa, mutta ei ole vielä hyttysiä. Haluan huomata ja kokea tämän tänäkin varjojen keväänä.

Lepoa

Taisivat eiliset poltto-operaatiot ja valitukset auttaa, kun olo helpottui ja sain pitkästä aikaa nukutuksi aamuun asti. Se kohentaa oloa. Lisäksi mies päätti lykätä haavettaan muutosta, kun asioita olisi mennyt liiaksi päällekkäin. Joskus on pakko myöntää, että sisäiset rajat tulevat vastaan ja vaativat paussia. Minun on ollut vaikeata myöntää, etten jaksaisi jotain. Näin se ikä alkaa tuntua.