Murheen paluu

Taas tuli veljelle takapakkia. Viime lauantaina alkanut normaali syöminen on jouduttu lopettamaan ja palaamaan letkuruokintaan. Keuhkoista on löytynyt ruokaa. Nielu ei toimi kunnolla. Pahinta on, ettei hän ole tuntenut, kun ruokaa on mennyt henkitorveen. Tulee aika epätoivoinen olo, pääseekö hän tästä ollenkaan eteenpäin. Kuinka hän  kestää?

Kirkkaampi raita

Käytiin tyttären ja lasten kanssa veljeäni katsomassa. Lapsia oli valmisteltu eivätkä he järkyttyneet. Mittarit kiinnostivat heitä kovasti. Nyt veli oli saanut syödä tavallisia ruokia ja nieleminen oli onnistunut. Heti, kun on jotain edistystä, tuntuu että ollaan jo paljon pitemmällä kuin tosiasiassa ollaan.
Sunnuntain aurinko sekä illan tähtitaivas ja kuunsirppi kirkastivat maailmaa.

Pyyntö

"Väsyneet kulkijat tulla saa, Sairaat ja heikot hän parantaa.." Tämä laulu alkoi eilen soida mielessäni ja se kuuluu kaiken aikaa. En tiedä, missä sen olen viimeksi kuullut. Piti katsoa netistä sanat, miten ne menevät. Luin ne monta kertaa. Laulu nousee syvältä sielun pohjasta. Kirjoittaessani katson tielle, joko kääntyy auto meille. Tyttären perhe on tulossa. Nyt tulivat!

Tyhjä taivas?

Ihana sininen taivas, kirkas aurinko ja hyvä konelatu joen jäällä - parasta kevättalvea, mitä voin kuvitella. Piti pysähtyä nostamaan kasvot aurinkoa päin ja kuulemaan, kun talitintti tilkutti rantapuussa. Suihkun jälkeen on niin hyvä olo.
Samalla nävertää kaiken aikaa paha olo velipojan puolesta. Viimeksi, kun näin hänet kotonaan, hän oli juuri tullut hiihtämästä, asetteli uusia suksiaan eteisen nurkkaan ja kertoi  hiihtäneensä viisi kierrosta pururadalla. Hän oli iloinen, kun pääsi hiihtokausi alkuun tänäkin talvena. Nyt hän makaa edelleen hengityskoneessa ja näkee pienestä ikkunasta sairaalan pihamaata, ei taivasta, ei puita.
Hän, joka on aina kuunnellut aamu-ja iltahartaudet, puisti vain päätään, kun pahoittelin että siinä huoneessa radio rätisee liikaa kuunneltavaksi. -Ei väliä, hän tuntui tarkoittavan. Varjeluksen toivottelijan yllä ei ollutkaan mitään suojaa, kun puu kaatui. Tyhjää avaruuttahan se sininen on.

Merkkipäivää

@

Kuvassa on ystävän postilaatikkoon tuoma lahja - Muurlan Sylissä nyt kukka. Yhteisten merkkipäivien kunniaksi kävimme miehen kanssa Härmän kylpylässä uimassa, saunomassa ja syömässä. Siellä on hyvä höyrysauna, hauska kuuman kiven sauna ja kivasti hierova jalkapohjapore. Kevein jaloin sai astella ruokapöytään. Oli erinomaista kalaa ja ihana kalankastike, lihakääryle oli suussa sulavaa ja jälkiruokaherkuista juustotorttu oli suosikkini.

Luin edellisestä blogista, että vuosi sitten oli 33 astetta pakkasta ja olin ollut monta päivää yksikseni Torpalla lämmittämässä taloa, etteivät putket jäädy. Silloin kävi myös vieraita, naapureista ja jostain kauempaa. Täytyy ottaa torppajakso jossain vaiheessa tänäkin talvena.

Velipoika makaa nyt Seinäjoen teholla. Kuumetta oli eilen yli 38 astetta siirron jälkeen. Vahva antibiootti menee nyt neljättä viikkoa. Hiki nousi hänellä heti otsaan, kun hengitysputken kanyyli irtosi. Yöllä minua valvotti, kun koetin ajatella, mitä kaikkea hänellä on edessä opittavana, nieltävänä ja ratkaistavana, kun tästä päästään eteenpäin. Ja myös sitä, mitä se minulta edellyttää.

Uskaltaako toivoa?

Tänään  veljellä oli parempi päivä kuin eilen. Limaa oli tullut keuhkoimussa vähemmän kuin eilen ja hän oli ollut vähän aikaa ilman hengityskonetta, kun kanyyliä puhdistettiin. Hän oli pystynyt puhumaan neljän viikon tauon jälkeen! Ja hän oli istunut vähän aikaa ilman tukeakin sängyn laidalla, käsillä tukien. Vartalon lihaksissa on myös voimaa. Aamulla hän oli ollut vähän väsynyt, kun oli katsonut jääkiekko-ottelua puoleen yöhön. 
Kunto on sahannut edestakaisin monta kertaa, niin että ei uskalla liikaa toivoa.
Sairaalabakteerikokeiden tulos tulee loppuviikosta. Jos hänellä ei ole tartuntaa, hänet siirretään Seinäjoen keskussairaalaan teho-osastolle. Kuntoutus olisi sitten mahdollisesti taas Tampereella, jossa on selkäydinkuntoutusta. Mukava hoitaja sanoi, ettei hän näe mitään estettä, ettei veli voisi kuntoutua pyörätuoliin ja vaikka ajaa invalidiautoa. (Jotkut hoitajat ovat hyvin lyhytsanaisia). Aluksi sanottiin, että hänet siirretään toiselle osastolle tehohoidon jälkeen odottamaan kuntoutusjaksoa, mutta nyt siis puhutaan paluusta kotipiiriin. Kai tässä kustannukset vaikuttavat, kun tehohoito on pitkittynyt. Nyt on kulunut yli neljä viikkoa onnettomuudesta.

Ikärasismia

Jyväskylässä ollessamme tuskastuin tukankasvatukseeni ja lähdin etsimään kampaajaa. Ensimmäisessä paikassa oli vastassa vanhempi kampaaja ja tunnin päästä olisi aikaa. Varasin sen ja lähdin ulos. "Kovin oli vanha täti, se leikkaisi varmaan minulle jonkun vanhanaikaisen mummotukan", tuli mieleeni. Menin vastapäiseen kampaamoon ja siellä olikin toinen kampaaja heti vapaana, nelikymppisen näköinen. Soitin peruutuksen ja jäin. Sitten vasta tuli mieleeni, että olihan se toinen kampaaja tietysti minua  nuorempi, varmaan 5-10 vuotta. Uimahallissa myös olen erehtynyt luulemaan muutamia vedessä huhtovia kumppaneita eläkeikäisiksi. Saunassa sitten kuulen, kun he alkavat puhua työasioitaan. Miten minulla on tämä iän erottaminen näin hämärtynyt?
Jyväskylässä tapasin sattumalta kolme seitsemänkymmenluvulta tuttua ihmistä, kaksi uima-altaassa, yhden naistenpäivillä. Tunsin heidät heti, mutta kukaan heistä ei tuntenut minua. Yksi sanoi:" "Nyt tunnen äänestä." Toinen sanoi: "Sinulla oli ennen kihara tukka".
Luin tutkimusta, jossa yli kuusikymppiset ihmiset tunsivat olevansa noin kymmenen vuotta nuorempia kuin fyysinen ikä oli. Minkähän ikäinen minä luulen olevani? Auttaisi varmaan, jos katsoisin peiliin, pitkästä aikaa!
Hyvää ystävänpäivää kaikille vanhoille ja uusille ystäville!