Yli kaksi viikkoa elin taas perhe-elämää niin, että saman katon alla yöpyi ja asusti muita, oman perhekunnan jäseniä tai ystäviä. Jaettu aika on toisenlaista kuin yksinäinen olo. Voi sanoa toiselle: -Katso. Aika kuluu nopeammin, on puhetta, toimintaa, naurua, tekemistä, säpinää, läsnäoloa. Omien ajatusten vatvomiselle on vähemmän tilaa.Nyt olen taas palannut vanhalle talolle. Torppa humisee hiljaisuutta. Sunnuntaiaamu aukeaa hitaasti. Vierailujen jäljet on siivottu, pyykit pesty, unohtuneet tavarat kasattu, nurmikot taas ajettu. Tekemistä täällä aina on. Viinimarjat alkavat kypsyä. Mustikkaa on heikosti. Omenaa on tulossa.
Pian on kulunut vuosi leskenä. Enimmäkseen olen ollut yksin. Kuinka se aika oikein on kulunut? Mitä oli edellisvuosina tähän aikaan? Selailen kymmenen viime vuoden kalenteria. Merkinnät ovat aika samanlaisia ja silti erilaisia.
Hiljainen sade ympäröi Torppaa, rapisee peltikattoon. Vintin portaat ja puulattiat ovat lämpimät. Ukkonen jyrähtää.
Tekstistäsi kuultaa läpi jokin rauhoittuminen, surun uudenlainen vaihe. Olet ehkä havainnut, miten sekä hiljaisuus että vuorovaikutukseen heittäytyminen hoitavat ihmistä sopivasti vuorotellen.
VastaaPoistaMuistan sinua lämpimästi.
Kiitos muistamisesta ja tapaamisesta! MInä olin siellä Herättäjäjuhlilla hyvässä hoidossa. Kelly A. Turnerin kirja on myös antanut minulle mielenrauhaa ja mielen keveyttä nykyisessä tilanteessani.
VastaaPoista