Virsi-ilta

Ilta pimenee Torpan ympärillä. Miehen laittamat aurinkovalot syttyvät monella suunnalla. Taivas syttyy kirkkaisiin tähtiin, Linnunrata kulkee talon yli.
Minulla on yksinäinen virsi-ilta. En ole ollut näinä aikoina kovin hengellisellä mielellä enkä ole ajatellut asioita niillä termeillä, mutta nyt tuli ikävä Siionin virsiä. Kaapista tuli käteeni avaamaton CD "Armollinen ainian", jossa Juha Uusitalo laulaa Wilhelmi ja Väinö Malmivaaran rukousvirsiä. Urut ja sello soittavat sovituksia kauniisti. Körttivirren ainutlaatuinen poljento on merkillisen lohduttava, ainakin sellaiselle jolle se on lapsuudesta tuttu. Säkeet jäävät soimaan päähän. Hän sen levyn oli varmaan ostanut jostain tilaisuudesta.
Olen ollut kovin touhukas toista viikkoa, saanut miehen muistonkin kauniiseen pakettiin kuvakirjana ja haudan hyvään kuntoon.
Tänään hän tuli viereeni. Tytär ajoi tuttua tietä keskustasta Torppaa kohti. Sanoin Karhunkylän kohdalla: -Ajoimme tätä tietä varmaan tuhat kertaa ja Longinoikoosella katselimme aina pilvitaidetta. Samassa tunsin sekunnin tai parin ajan, että hän oli vieressäni kookkaana, lämpimänä aivan lähituntumassa, tuoksukin tuntui. Ei ole muisto paketissa, vaan aivan läsnä, itkusilmissä tyhjässä tuvassa, puristuksena rinnassa, tulossa pihalta sisään.
"Jo laskea sain
Mä sauvani kyynelten tiellä.
Oi armosta vain
Soi Isäni itkuja siellä.
Hän minutkin näin
Vei vaivasta Kristuksen luokse.
Siis Herrahan päin
Vain ystävä, aina sä juokse.

Nyt ylistäkäät,
Te kulkijat vaivojen tiellä,
Ja nostakaa päät,
Te kyynelin kylväjät siellä,
Kun syntinen vaan
Saa nukkua haavoihin Herran
Ja helmasta maan
Taas herätä taivaassa kerran!
(Virsikirjan virressä 244 ensimmäinen säkeistö alkaa "Te murheelliset, kun kuljette kyynelten teitä".)